Masentavan poliittisen uutisoinnin keskellä törmäsin hiljattain pitkästä aikaa positiiviseen uutiseen. Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyssä jo 10% pk-yrityksistä ilmoittaa siirtävänsä yritystoimintansa kokonaan ulkomaille. Uutta yritystoimintaa suunnittelevista taas 13% on perustamassa yritystään Suomen rajojen ulkopuolelle.
Karkeasti arvioiden jo tuo 10% tarkoittaisi noin 4500-5000 yritystä, jotka ovat lähdössä pois. Eniten houkuttaa Viro, jonka yrityksistä näkyvä osa on jo nyt suomalaistaustaisia. Puhutaan siis tuhansista, ellei kymmenistä tuhansista menetysuhan alla olevista työpaikoista. Hyvä!
Kyselyn tuloksissa näkyy selvästi merkkejä siitä, että yrittäjien mitta alkaa pikkuhiljaa täyttyä suomalaisesta ”oikeudenmukaisuudesta”. Yrityksen tuloksen kaksinkertainen verottaminen ensin yhteisöveron ja sitten osinkojen verotuksen kautta sekä viimeisimpänä älynväläyksenä pääomatulojen progressio ovat tästä esimerkkejä.
Viimeksi mainitun kohdalla kaikki täysin avoimesti myöntävät, ettei sillä edes kerätä mitään merkittävää lisäpottia valtiolle, vaan ainoa todellinen perustelu on ”oikeudenmukaisuus”. Oikeasti kyse on pahimmanlaatuisesta sosiaalipopulismista, pahantahtoisten ihmisten kostonhimon tyydyttämisestä.
On turha syyttää maasta lähteviä yrityksiä tai yrittäjiä mistään pakoilusta tai epäisänmaallisuudesta. Syyttävä sormi pitää osoittaa valtiota ja poliitikkoja kohti. Verorasituksen kasvaminen ja koko ajan paheneva sääntelyvimma ovat poliitikkojen patologisen ylimielisyyden ja vastuunpakoilun oireita. Seuraavien vaalien pelossa äänestäjiä varotaan suututtamasta. Jokaisesta turhimmastakin menoerästä pidetään kynsin ja hampain kiinni kuin perintökalleudesta.
Valtio velkaantuu hurjaa vauhtia ja kuntien velkapommi odottaa nurkan takana. Kun julkisen talouden tasapainottamiseen vaadittavan menokurin edellyttämää johtajuutta ei ole kenelläkään, ”sopeuttaminen” tapahtuu kasaamalla yhä pahempia rasitteita yrittäjien niskoille.
Poliitikkojen yrittäessä auttaa yrittäjiä ei verojen keventäminen tai sääntelyn vähentäminen ole vaihtoehto. Sen sijaan toiveet asetetaan yli puoli miljardia euroa vuodessa hassaavaan kolossiin, jonka virkamiehet päättävät kuka on elinkelpoinen, kuka ei.
Stanfordin yliopiston professori Steve Blankin mukaan ”suomalaista kasvuyritysklusteria jarruttaa Tekes, valtion organisaatio, jonka tehtävänä on rahoittaa tutkimusta ja innovaatiotoimintaa Suomessa”. Koko yritystukijärjestelmä on nykyisellään varsinainen karhunpalvelus ja taas kerran yksi esimerkki valtion toiminnan älyttömyydestä. Toisella kädellä yrityksiltä otetaan rahaa ja toisella se jaetaan niille takaisin poliittisesti päätetyillä kriteereillä. Hyvin pieni osa rahoista tuottaa kestävää kasvua, ja joka tapauksessa kaikki käytetyt varat ovat pysyvästi poissa muusta käytöstä.
Miksi niiden, jotka pystyvät elättämään itsensä ja muitakin, tulisi loputtomiin sietää kasvavaa rasitusta sellaisen valtion taholta, joka ei kykene hoitamaan tehtäväänsä kansakunnan etujen puolustajana? Oman panoksensa ottaminen pois palvelemasta sellaista valtiota on täysin ymmärrettävä, hyväksyttävä ja jopa suositeltava ratkaisu. Valtion taholta tullut viesti on täysin selvä: Tässä maassa menestyminen on syntiä ja työn tarjoaminen riistoa.
Aiemmin yrittäjillä oli sentään teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä, nyttemmin kaikki eduskuntapuolueet ovat saman ”solidaarisuuden” kelkassa. Seuraavaksi voikin äänestää jaloillaan.
Yrittäjänä Suomessa.
