Henri HeikkinenErään puolitutun kanssa oli puhetta Platonin Valtio-kirjasta. Kyseessä on tämän tunnetun kreikkalaisen filosofin n. 390 eKr. kirjoittama dialogimuotoinen teos, joka kuvastaa tietynlaista ihannevaltiota. Vuosisatojen saatossa kirjaa on luettu paljon, ja aivan hiljattainkin Suomessa on siteerattu Platonin käsitystä siitä, että pienet tuloerot olisivat jotenkin hyvä asia.
Keskustelun johdosta mieleeni tuli Platonin kirjassaan esittämä luolavertaus.
Vertauksessa kuuntelijan käsketään kuvittelemaan koko ikänsä luolaan kahlittuja vankeja. He eivät ole koskaan nähneet mitään muuta, kuin seinälle heijastuvia varjoja, joita heidän takanaan kulkevat ihmiset ja eläimet heittävät. Vangit pitävät totuutena ainoastaan näkemiään varjoja.
Kuvitellaan, että joku näistä ihmisistä pääsisi irti kahleistaan ja lähtisi luolasta pois. Aluksi valo sokaisee hänen silmänsä, ja kaikki maailmassa näyttää epätodellisemmalta kuin seinälle heijastuneet varjot. Aikansa totuteltuaan hän alkaa nähdä maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on.
Ajan myötä hän oppii näkemään itse auringon, ja ymmärtää sen olevan jollain tavalla kaiken hänen näkemänsä syy. Näin kokemukseen perustuva mielipide korvautuu vähitellen tiedolla todellisuudesta.
Kun luolasta karannut muistelee entistä olinpaikkaansa, siellä vallinnutta viisautta ja entisiä vankitovereitaan, hän onnittelee itseään tämän muutoksen johdosta ja säälittelee tovereitaan.
Luolassa vangeilla oli tapana antaa kunniaa, kiitosta ja palkintoja sille, joka havaitsi ja tunnisti tarkimmin kulloinkin ohi vaeltavat varjot. Nyt nähtyään todellisen maailman, entinen vankimme raataisi mielummin vaikka köyhän isännän pellolla kuin palaisi luolaan.
Jos hän kuitenkin palaisi luolaan, hän joutuisi siellä naurunalaiseksi. Muut vangit suorastaan raivostuvat hänelle, sillä heidän koko elämänsä varjojen äärellä menettäisi merkityksensä ja luolassa hankitut saavutukset menettäisivät arvonsa.
Luolasta karanneen puheita ei uskottaisi, vaan häntä päinvastoin pilkattaisiin, sillä hän ei näkisi enää edes seinälle heijastuvia varjoja. Muut sanoisivat hänen tärvelleen silmänsä ulkona, eivätkä haluaisi seurata häntä todelliseen maailmaan.
Jos joku yrittäisi nyt vapauttaa nämä vangit, he luultavasti surmaisivat vapauttajansa ennen kuin menisivät ylös tärvelemään silmänsä.
Liberaalina Suomessa tuntee itsensä helposti luolaan palaavaksi. Nykyiset sukupolvet on aivopesty koko elämänsä valtion, ja etenkin hyvinvointivaltion kaikkivoipaisuuteen aina yliopiston kansantaloustieteen luentoja myöten. Mikäli joku rohkenee kyseenalaistaa vallalla olevan dogmin, joutuu hän helposti pilkan, jopa vainon kohteeksi.
On aivan turhaa yrittää edes perustellen kertoa vastakkaista näkemystä vaikka historiallisin esimerkein tai apriorisen päättelyn kautta. Virallisen totuuden kyseenalaistaja on vain sydämetön ihminen, joka toivoo kaikkien heikompien pahaa, tai suhtautuu muihin vähintäänkin välinpitämättömästi vailla mitään empatiaa. Rakentavan keskustelun sijaan saa haukkuja, jopa uhkauksia.
Ihmiset näkevät maailman ympärillään. Köyhä, jonka elämän laatu paranisi satasella. Tie, jossa oleva kuoppa pitäisi täyttää. Sairaala, joka tarvitsisi lisää henkilökuntaa. Koettu epäoikeudenmukaisuus, johon voisi puuttua tasaamalla kuin vanhempi, joka ottaa itsekkään lapsen karkkipussin antaakseen toisenkin maistaa.
Kaikki tämä on toki näkyvää, mutta usein näkymättömät vaikutukset jäävät huomaamatta, koska ne eivät koskaan pääse toteutumaan. Tästä seuraa se, että ihmiset tavoittelevat pientä nykyistä hyvää, josta seuraa suuri pahuus – sen sijaan, että tavoittelisivat suurempaa hyvää, pienemmän pahuuden riskillä.
Todellisuus kuitenkin voidaan löytää vasta ”luolan ulkopuolelta”, älyllä käsitettävissä olevasta ”muotojen maailmasta”, ei aisteilla. Seinälle heijastuvien varjojen kantajat ovat erilaisia instituutioita ja auktoriteetteja, jotka manipuloivat sitä kuinka näemme maailman.
En sano, että minulla olisi jokin oikea tieto ja totuus, älkää siis ymmärtäkö väärin. Oleellista kuitenkin on ajatella itse eikä pitää aistein havaittua nykyisyyttä ainoana totuutena.
Odotankin sitä tämän päivän Sokratesta, joka lopulta haastetaan oikeuteen, koska hän turmelee nuorisoa eikä kunnioita hyvinvointivaltion jumalia – ”Sokrates syyllistyy rikokseen ja menettelee asiattomasti, kun tutkii manalaa ja taivasta, kääntää mustan valkoiseksi ja opettaa muitakin tekemään samoin”
Tervetuloa päivänvaloon!
Kommentoi