Henri HeikkinenYLE:n tuoreen uutisen mukaan peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) ei tuo eduskuntaan lakia, joka olisi sallinut poikien uskonnolliset ympärileikkaukset. Lakia oli ministeriössä valmisteltu vuosikausia, joten moni on varmasti pettynyt. Minä en ole lainkaan pettynyt vaan päinvastoin erittäin tyytyväinen. Risikon ratkaisu herätti muutamia ajatuksia, joista ajattelin lyhyesti kirjoittaa blogiin.
Ensinnäkin kyse oli pienestä mutta kuitenkin merkittävästä askelesta kohti sukupuolten tasa-arvoa. Tyttölasten ympärileikkauksia käsitellään pahoipitelyrikoksina. Poikien uskonnollista eli ilman lääketieteellistä syytä tapahtuvaa ympärileikkausta taas pidetään melko yleisesti harmittomana tai jopa hyödyllisenä toimenpiteenä.
Tämä on monella tavalla virheellinen käsitys, koska uskonnollisia ympärileikkauksia suorittavat monesti erilaiset puoskarit epähygieenisissä olosuhteissa, leikkausten hyödyt ovat kyseenalaiset ja parhaimmillaankin haittoja vähäisemmät. Tervettä ja tuntoherkkää kudosta poistetaan täysin turhaan.
Tärkein näkökohta kuitenkin on, että toimenpide kohdistuu pikkulapseen, joka kantaa seurausta lopun ikänsä voimatta millään tavalla vaikuttaa siihen, tehdäänkö leikkaus vai ei. Uskonnolliset poikien ympärileikkaukset tosiasiassa salliva oikeuskäytäntö on mielestäni oikeusvaltioon sopimaton, koska lainsäädännön ei ylimalkaan kuulu ottaa kantaa siihen, minkä jumalolennon määräykset ylittävät yksilön luovuttamattomat ihmisoikeudet ja minkä eivät. Tasa-arvoasiaksi tämän tekee juuri se, että valtio suojelee barbaariselta pahoinpitelyltä pikkutyttöä mutta ei pikkupoikaa.
Järkikin sanoo, ettei tälläinen toimenpide voi olla hyödyllinen. Järki ei kuitenkaan ole ennenkään sitonut suomalaisia tuomioistuimia ratkaisuissaan, vaan tässäkin tapauksessa pahoinpitely on sallittu ”turvallisissa olosuhteissa uskonnollisin perustein”. Tärkeää on kuitenkin se, että Risikko päätöksellään esti tilanteen pahenemisen tältä osin, vaikka perustelikin sitä korkeimman oikeuden päätöksellä.
Ihmeelliseksi tämän tapauksen tekee se, ettei eduskunta päässyt säätämään uutta lakia ja erittäin tärkeä seikka Risikon ratkaisussa liittyykin poliittiseen toimintakulttuuriin. Nyt tuli osoitetuksi, että ministeri voi halutessaan pysäyttää rooteliinsa kuuluvan lain, vaikka sitä olisi valmisteltu kuinka pitkään. Jos lakiehdotus aivan selvästi veisi suomalaista yhteiskuntaa huonompaan suuntaan, se kuuluukin pysäyttää. Paula Risikkoa on aivan turha syyttää poliittisen vastuun väistämisestä, koska juuri nythän hän nimenomaan teki poliittisen ratkaisun, josta kantaa vastuun.
Ministerillä on hallinnonalansa asioihin harkintavaltaa. Jos tosiasiat, moraaliset näkökohdat tai perustelulogiikka käyvät vastaansanomattomiksi ja laki osoittautuu huonoksi, turhaksi tai vääryyttä tuottavaksi, ministeri oikein toimiessaan pysäyttää sen. Mieleen voisi tulla eräitä muitakin lakeja, joiden kohdalla vastuuministeriltä olisi toivonut samanlaista otetta kuin Paula Risikolta tässä ajankohtaisessa asiassa.
Miehenä ja isänä sanon tämän: Kiitos, Paula Risikko, kun et vienyt eduskuntaan tällaista lasten pahoinpitelyn sallivaa lakia.
Kommentoi