Henri HeikkinenEduskunnassa on herätty huomaamaan Suomen katukuvaan viime vuosina ilmestyneet romanikerjäläiset. Tyypilliseen tapaansa kansanedustajat ehdottavat ongelman ratkaisuksi kerjäämisen kieltoa. Kielto on kuitenkin mielestäni huono ratkaisu, koska siihen liittyy suuria periaatteellisen tason ongelmia. En myöskään usko sen käytännössä tehoavan. Minulla on kuitenkin ehdotus, jota nykyiset kansanedustajat saavat aivan vapaasti lainata ratkaistessaan kerjäläisasiaa.
Kerjäämiskielto ei ole lakina kovin inhimillinen eikä varsinkaan edusta omia, vapautta kannattavia arvojani. Elinkeinovapaus on mielestäni yksi tärkeimpiä länsimaisia arvoja, eikä sitä tulisi tämän kaltaisilla kielloilla rikkoa enää enempää. Lisäksi mahdollinen kerjäyskielto aiheuttaisi runsaasti lieveilmiöitä.
Myös oikeusministeri Tuija Brax on arvostellut kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän suunnitelmia. Braxin mielestä kielto toisi liikaa tulkintakysymyksiä, kuten sen, kuka kerjääjä pyytää rahaa itsensä elättääkseen. Oikeusministerin mielestä kerjääminen korvautuisi kukkien ja rihkaman myynnillä sekä muuttuisi huomattavasti aggressiivisemmaksi.
Toinen seuraus voisi olla, että kerjääminen siirtyisi kaduilta ihmisten kotioville.
Kun kerjääminen on jo nyt ilmeisesti pääosin järjestäytyneen rikollisuuden organisoimaa, ei mahdollisen kieltolain noudattaminen ole kovin todennäköistä. Poliisinkaan resurssit eivät mitenkään riittäisi valvomaan koko maahan levinnyttä kerjäläisilmiötä, mikä johtaisi resurssipulaan muiden rikosten torjunnassa.
Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson on todennut, että kerjääminen on täysin laillista liiketoimintaa ja mikäli se on organisoitunutta, on kyseessä täysin normaali liiketoimintamalli, eikä siinä ole mitään laitonta.
Mielestäni kerjäläisongelman kieltoja huomattavasti tehokkaampi ratkaisu olisikin tehdä kerjäläisistä aidosti yrittäjiä.
Jokaisen kerjäläisen täytyy rekisteröidä yrityksensä kaupparekisteriin. Ilmoitus tehdän Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän lomakkeella Y3. Yksittäinen kerjäläinen pärjännee toiminimellä, useampi voinee perustaa osakeyhtiön. Osakeyhtiöön tulee olla lainmukainen 2500 euron alkupääoma, jonka lisäksi tulevat rekisteröintimaksut.
Perustamisen yhteydessä yrittäjä ilmoittaa arvioidun liikevaihdon, jonka perusteella verotoimisto lähettää ennakkoverolipun, luonnollisesti ennen kuin kerjäämisestä on tullut penniäkään tuloja. Kaikki saatu tulo on tietysti veronalaista ja siitä maksetaan lisäksi eläkemaksut, työttömyysturvamaksut ja tapaturmavakuutus.
Jokaisesta kerjäämällä saadusta sentista tulee tilittää valtiolle 23% arvonlisäveroa kerran kuussa. Hankinnat, kuten posetiivi, hanuri ja kerjäysmuki voidaan toki vähentää verotuksessa. Kirjanpidon täytyy olla asianmukainen ja tilintarkastukset järjestää kerran vuodessa. Verottaja kiertää ahkerasti kerjäyspisteissä ja järjestää pistokokeita.
Alle 2100 euron vuositulot ovat verovapaita, mutta mikäli kupista löytyy yli 6 euroa, verottaja luonnollisesti katsoo tuloja olevan tätä enemmän.
Kerjäläisen täytyy hankkia lupa kaupungilta kerjäystoimipisteelleen, samoin ehdoin kuin esimerkiksi torikauppiaan. Eri yhtiöissä toimivien kerjäläisten sopiessa keskenään kerjäyspaikoista sovelletaan heihin kilpailulainsäädäntöä, sillä emmehän halua mitään kerjäläiskartellia.
Luonnollisesti kerjäläisten liiketoimintaa valvotaan tarkkaan, eikä mahdollisia veropetoksia, pakollisten maksujen kiertämistä, tai lupien laiminlyöntiä katsota läpi sormien. Veropetos on ankara rikos, josta voi saada jopa kaksi vuotta vankeutta. Mikäli luvat eivät ole kunnossa, määrätään yrittäjälle liiketoimintakielto.
Kuten muillakaan yrittäjillä, kerjäläisillä tai heidän puolisoillaan ei olisi mitään asiaa sosiaaliturvan piiriin niin kauan, kuin yritys on olemassa.
Näin valtio voi jo olemassa olevaa lainsäädäntöä soveltamalla tehdä myös kerjäläisten elämästä yhtä helvettiä ilman mitään erityistä kieltoa. Toistuvista lain rikkomisista voidaan jo nykyisen lainsäädännön puitteissa karkottaa, eikä verottajalla tunnu olevan vastaavia resurssiongelmia kuin poliisilla, joten myös valvonta onnistuu.
Suomeen saa jokainen tulla harjoittamaan rehellistä, laillista liiketoimintaa, kunhan kaikille on yhtäläiset pelisäännöt. Kahden kerroksen työmarkkinoita on vastustanut ponnekkaasti myös SDP, joten odotan varsinkin vasemmistopuolueiden rientävän kilpaa kannattamaan tätä ehdotustani.
Kommentoi