Henri HeikkinenHelsingin Sanomat toi tänään julki, että erilaiset lait ja asetukset täyttävät eduskunnan kirjastossa jo 42 hyllymetriä. Satoja tuhansia sivuja sääntelyä sääntelyn ilosta. Pelkästään toissa vuonna Suomessa kirjoitettiin yhteensä 7363 sivua erilaisia säädöksiä ihmisten kiusaksi.
Poliitikkojen näkemys sääntelystä on varmasti hyvää tarkoittava. Luontoa ja ihmisiä tulee suojella isoilta pahoilta yrityksiltä ja viime kädessä jälkimmäisiä myös omalta typeryydeltään. Kun suomalaisessa yhteiskunnassa nähdään joku ongelma – oli se sitten vaikka miten yksittäinen tapaus – joku on hyvin nopeasti vaatimassa aiheeseen liittyvää sääntelyä.
Säännösten hyvä tarkoitus varmasti toteutuukin muutamissa pykälissä – useimmissa menee täysin överiksi tai vaikutus on jopa puhtaasti negatiivinen.
Ylenpalttisesta sääntelystä hyötyvät usein suuryritykset. Oletko koskaan miettinyt, miksi Suomessa esimerkiksi elintarvikeala on varsin keskittynyttä? Tai miksi luomuruokaa on vaikea ostaa suoraan tilalta? Kyseessä ei ole millään tavalla kapitalismin luonteeseen vaan nimenomaan sääntelyyn liittyvä ominaispiirre.
Suuret ja vakiintuneet yritykset voivat helpommin ottaa uudet säännökset käyttöön, siinä missä esimerkiksi kaikkien vaatimusten sääntökirjan mukainen noudattaminen on pienyrittäjälle usein mahdoton taakka.
Isojen yritysten lisäksi sääntelyllä suojellaan myös muuta vakiintunutta yritystoimintaa ja erinäisiä etuoikeuksia. Taksit, apteekit ja muutamat muut toimialat ovat automaattisia rahantekokoneita, koska kilpailu estetään lupamenettelyllä. Toisaalta myös esimerkiksi asianajajan ammattinimikettä pidetään yllä kilpailua rajoittavin säännöksin – joskin rehellisyyden nimissä muualla vastaavat säännöt ovat toistaiseksi vielä tiukemmat.
Sääntely tulee yhteiskunnalle mielettömän kalliiksi. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan pelkästään erilaisten lupien hakemisesta ja lakisääteisistä tiedonantovelvoitteista koituu yrityksille vuodessa lähes kahden miljardin euron kustannukset. Tähän päälle vielä nin yksityisille kuin yrityksillekin tulevat miljardikustannukset sääntelyn pilkuntarkasta, usein maalaisjärjen vastaisesta noudattamisesta.
Nämä menot ovat kuitenkin ainoastaan sääntelyn näkyvä puoli, josta mitattavissa olevaa haittaa ja kiusaa kansantaloudelle syntyy muutaman miljardin edestä. Suurin haitta on kuitenkin näkymätön, ja sen taloudellinen merkitys voi olla jopa kymmeniä miljardeja.
Työntekijä ei tule koskaan näkemään niitä työpaikkoja, jotka sääntelyn vuoksi jäivät luomatta – lukuun ottamatta erilaisten tarkastajien, neuvojien ja lupaviranomaisten paikkoja, niitä nimittäin riittää. Kuluttaja taas ei tule koskaan näkemään niitä tuotteita ja palveluita, jotka ovat jääneet sääntelyn vuoksi tuottamatta.
Näkymättömäksi jää kaikki se, mikä ei sääntelyn vuoksi ole syntynyt, samoin näkymättömäksi jää se elämäntapa, joka vähemmän säädellyssä yhteiskunnassa olisi mahdollista.
Kommentoi