Mieluummin hyvä kuin vahva hallitus

Kotimaan politiikka on pysähtynyt seuraamaan Kataisen jaakobinpainia hänen yrittäessään kursia kasaan toimivaa enemmistöhallitusta hinnalla millä hyvänsä. Mahdollisista hallituskuvioista on kommentoitu eri medioissa jo kyllästymiseen asti, eikä minulla ole niihin muuta sanottavaa kuin se, että ainoastaan huonoja vaihtoehtoja on tiedossa.

Mielestäni hallitusneuvottelujen hankaluuteen kiteytyy Suomen poliittisen järjestelmän keskeinen ongelma – demokratian puute. Viime vuosikymmenet enemmistöhallitus on ollut käytännössä ainoa mahdollinen hallitustyyppi.

Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että kaikki valta keskittyy muutamille ihmisille, joiden taakse enemmistö kansanedustajista pakotetaan sitoutumaan. Asioita ei päätetä sen mukaan, mikä on järkevää, hyvää tai oikein, vaan lukkiudutaan hallituksen taakse.

Koska enemmistöhallitus on keskeisenä tavoitteena, Katainen hallitusneuvottelijana joutuu nielemään sarjan älyvapaita vaatimuksia saadakseen enemmistön ehdottoman tuen hallitukselleen. Syynä ei ole se, että saataisiin paras mahdollinen hallitus, vaan jotta saataisiin mahdollisimman paljon valtaa.

Sosiologi Max Weberin mukaan puolueet tavoittelevat nimenomaan valtion hallintaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Enemmistöhallitukseen ei pyritäkään sen vuoksi, että se olisi paras kansalle, vaan koska se mahdollistaa hallituspuolueille käytännössä rajattoman vallankäytön.

Tällainen toiminta johtaa tilanteeseen, jossa joku yksittäinen taho voi juntata läpi jopa eduskunnan (ja mahdollisesti kansan) enemmistön vastustamaa lainsäädäntöä tai toimia muuten yksinvaltiaan elkein vedoten hallituksen yhtenäisyyteen. Edellisestä hallituksesta esimerkkitapauksiksi käynevät sakkojen muuntorangaistuksen poisto, aselaki, ja jossain määrin myös Astrid Thorsin maahanmuuttopolitiikka.

Miljoonan pikkuasian klimppaaminen yhteen hallitusohjelma-paaliin ja sen ajaminen kaikkien kurkusta alas on ehkä paras tapa tehdä epäkuranttia ja epäketterää politiikkaa. Enemmistöhallituksen voimin voidaan neljän vuoden ajan toteuttaa vaikka kuinka hirviömäinen ohjelma viimeistä välimerkkiä myöten, jos hallituspuolueet kykenevät uhkailemaan ja pelottelemaan kansanedustajansa pysymään kiltisti ruodussa.

Kansanedustajat tekevät äänestyspäätöksensä puolueen kannan mukaan ja usein omaatuntoaan vastaan. Lainsäädäntöä tehdään väkisin ja eduskuntaa hallitaan pakolla sen sijaan, että pyrittäisiin parhaisiin argumentteihin ja vahvimpaan faktapohjaan.

Koska puolueiden ei tarvitse saada ehdotuksilleen aitoa kannatusta, vaan ainoastaan poliittisilla lehmänkaupoilla on merkitystä, järjestelmä suosii keskinkertaisuutta.

Johtavien poliitikkojen neuvonantajina (erityisavustajina, valtiosihteereinä jne.) toimii entisiä nuorisopoliitikkoja ja etujärjestöjyriä. Mikäli puolueiden pitäisi pyrkiä parhaan perustelun kautta tavoiteltuun lopputulokseen, neuvonantajina olisi professoreita, erikoistutkijoita ja muita huippuasiantuntijoita. Pekka Himasta ei lasketa.

Enemmistöhallitus voi olla laadullisesti vaikka kuinka heikko, vaikka se olisi poliittisesti pomminvarma. Sellainen hallitus voi kaatua lähinnä siihen, että pääministeri juoksee nuorten naisten perässä.

Mielestäni hallituksen pitäisi koostua laajalta pohjalta kannatuksen mukaan, ja epäluottamuslauseita pitäisi käytännössä pystyä antamaan yksittäisille ministereille. Näin yksittäiset ministerinpallit olisivat huteria, ja ministerienkin pitäisi olla laadukasta väkeä, joka osaisi asiansa. Mikään laki ei nykyäänkään määrää, että ministerin olisi oltava kansanedustaja tai edes poliitikkotaustainen. Laissa kylläkin lukee, että ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja. Näinköhän on aina ollut?

Mikäli yhteiskunta olisi liberaalimpi, olisi vähemmän ”tarvetta” poliittisille pitkän aikavälin suunnitelmille, eikä nykyisen kaltaisille diktatuurihallituksille olisi kysyntää. Kansanedustajat voisivat toimia perustuslain hengen mukaisesti omaatuntoaan seuraten, ja demokratian toteutuminen olisi askeleen lähempänä.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat