Sananvapaudesta

Sananvapaudesta

Perjantaina 13. päivä Yrjö Mikkonen muisteli Kalevan mielipideosastolla millaisessa maailmassa he elivät perustuslakia kirjoittaessa vuonna 1918. Sananvapauspykäliä viilattaessa oli lainsäätäjien muistissa vielä säädäntö, jonka nojalla saatettiin jumalanpilkastakin langettaa kuolemanrangaistus ja hallitsijan arvostelu vei Siperiaan. Onneksi näistä ajoista on tultu lähemmäs sata vuotta eteenpäin ja tänä aikana on sananvapauden käsite muuttunut huomattavasti – ainakin länsimaissa.

Kuten teknologiassa, myös sananvapauden käsitteessa on muodostunut merkittävä kuilu sukupolvien välille. Nykyajan (nuori) ihminen mieltää sananvapauden negatiiviseksi, mielellään rajoittamattomaksi vapaudeksi. Negatiivisessa vapauskäsityksessä itsensä julkituominen on vapaa sensuurista ja muista rajoitteista, lainsäädännön velvollisuus tulee olla vain valvoa, ettei kukaan loukkaa toisen vapautta olla. Esimerkiksi herjaus tai yksityiselämän paljastaminen on  mielestäni tällainen rike, joka tosin nykyään on enemmän julkisen median kuin yksityisten tekemä.

Vastuu levitetystä sisällöstä ei voi enää olla valtiolla, eikä nykymaailmassa tiedonkulkua voida rajoittaa keinotekoisesti. Maailmassa, jossa valtiovalta tai perinteinen media ei enää määrää mitä ihmiset tietävät, lukevat tai uskovat vastuu sisällöstä siirtyy yksinomaan vastaanottajalle. Sensuurin puolesta argumentoiva voi kauhistella verkossa esiintyviä vääriä mielipiteitä, väkivaltaa ja perversioita, mutta todellisuudessa kenenkään ei ole pakko altistua millekkään mitä ei halua nähdä.

Jos vuonna 1918 voitiin olettaa ihmisten (joista suuri osa oli lukutaidottomia maajusseja) osaavan perustella mielipiteensä, niin vuonna 2009 voidaan olettaa että koulutettu väestö osaa suodattaa ne viestit, joita hän ei halua. Kukaan ei vahingossa joudu Internetin pornosivuille, näe teloitusvideoita jos ei erikseen etsi niitä, eikä kiihotu kansanryhmää vastaan, vaikka jonkun mielestä joku ryhmä voi painua sinne mistä tulikin.

Nykyaikana voidaan olettaa jo ihmisten osaavan ajatella jotain itse, omilla aivoillaan.

Ilmaisun- ja sananvapaus yhdistettynä teknologiaan nykymuodossaan mahdollistaa sen, että aikuinen ihminen voi katsella mieleistään viihdykettä, tabuja voidaan avata ja kritisoida – niin että ne saatetaan suuren yleisön tietoon keskustelunaiheeksi ja kuka tahansa kansalainen voi ansiokkaasti toimia ”uutistoimistona” tai ”toimittajana” silloin kun valtamedia on syystä tai toisesta subjektiivinen, ollessaan  esimerkiksi valtion tai tietyn aatteen vahvassa kontrollissa.

Nämä ovat mielestäni taistelemisen arvoisia asioita.

Valitettavasti vielä nykyään nähdään yrityksiä rajoittaa ihmisten sanan- ja mielipiteen vapautta. Yksi ehdottaa nimettömän kirjoittelun kieltämistä, toinen haluaa että sananvapauslaki ohjaa ihmisten käyttäytymistä (kenen normien mukaiseksi?) ja kolmas haastaa maahanmuuttokriitikon oikeuteen.

Onneksi luonnollinen poistuma edistää kehitystä myös tälläkin saralla, uusi sukupolvi on aina vapaampi normeista. Meidän tarvitsee vain odottaa.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat