Henri HeikkinenMinua kaduttaa, että sanoin ihmisiä kommunisteiksi, sillä suurin osa olikin tullut vain huijatuksi paikalle. Jälkeenpäin ryhmä mummoja tuli sanomaan, että pitivät kommunistiksi nimittelyä loukkaavana. He olivat tulleet osoittamaan mieltä sen vuoksi, että heille kerrottiin nyt käytettävän 60 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja, jotka otetaan pois vanhustenhoidosta.
Asiahan ei ole näin, vaan kallioparkki rahoitetaan tonttien autopaikkasopimusten mukaisten autopaikkojen toteuttamisesta saatavilla tuloilla, jotka ovat noin 22 milj. euroa. Loput investoinneista rahoitetaan Autotorin ja Autonummen pysäköintitaloille varattujen tonttien myyntituloilla. Mielenosoittajat olivat siis enimmäkseen aivan kunnon kansalaisia, ja kyllä verorahojen tuhlailu kismittää itse kutakin. Lyhyehkön keskustelun jälkeen he totesivat saaneensa aiemmin misinformaatiota ja kiittelivät oikaisusta. Kuulemma siellä jokunen ihan oikea kommunistikin oli ollut paikalla.
Maanantaisen tekoni johdosta minua syyteltiin demokratian vastustamisesta ja sananvapauden polkemisesta. Suhteellisen ristiriitaista ottaen huomioon sen, että mielestäni sananvapaus on yksi tärkeimpiä perusarvoja. Yksinkertainen vastaus olisi tietenkin kysyä, eikö minulla ole oikeutta sanoa mielipidettäni mielenosoituksesta. Suhtautumiseni mielenosoituksiin noin yleensä on kuitenkin vähän monimutkaisempi kysymys.
Suomessa ja kaikissa muissakin sivistysmaissa on oikeus osoittaa mieltään, mikä on sananvapauden kannalta erinomainen asia. Julkinen mielenosoitus lienee yksi vanhimpia kansalaisvaikuttamisen keinoja ja peruja ajoilta, joilloin ainoa mahdollisuus vaikuttaa oli lähteä painostamaan paikallista despoottia soihtujen ja talikkojen kanssa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei välttämättä edes ollut.
Mielenosoitus on paikallaan, kun edustuksellisen demokratian keinoja ei ole. Toisaalta rauhallinen mielenilmaus jonkin asian puolesta, jossa ei painosteta päättäjiä vaan halutaan ainoastaan näkyä katukuvassa, on mielestäni aivan hyväksyttävä. Esimerkiksi minulla ei ole yhtään mitään homojen pride-tapahtumia vastaan. Näyttäkää, että olette olemassa ja osoittakaa, ettette pelkää väkivaltaa.
Poliittisena vaikutuskeinona tämä vanha, joskus hyvinkin jalo vaikuttamistapa on mielestäni kuitenkin aikansa elänyt eikä kuulu demokraattiseen sivistysvaltioon muuten kuin erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Kun äänekäs porukka muutaman henkilön agitoimana yittää painostaa itselleen mieleisiä päätöksiä ohi edustuksellisen demokratian, mielenosoitus on minusta raivostuttavan epä-älyllistä ja epädemokraattista puuhailua.
Suoranaista ärtymystä minussa herättävät Smash Asemin ja ”kuokkavierasjuhlien” tapaiset idioottimaiset änkyröinnit. Sivistysvaltion päätöksentekoon ei kuulu voimankäyttö painostuskeinona. Mielestäni myös myös ns. rauhallinen mielenosoitus on monissa tapauksissa voimankäyttöä tai ainakin julkilausumatonta väkivallalla uhkaamista. Muutaman vuoden takaisten, linnan juhlia häiriköineiden ”Kuokkavieraiden” tapauksessa estettiin ihmisten vapaata kulkemista paikasta toiseen eli käytetiin voimaa heitä vastaan.
On paljon parempiakin tapoja vaikuttaa, ja myös Kokoomusnuoret on kampanjoinut sen puolesta. Esimerkiksi nyt täällä Oulussa oli varsin hyvin tiedossa jo ennen kunnallisvaaleja, ketkä kannattavat ns. kallioparkkia ja ketkä sitä vastustavat. Äänestäminen todellakin vaikutti tässä yhteydessä.
Minun puolestani mielenilmaukset ja –osoitukset saavat jatkua täysin laillisena myös jatkossakin. Abusus non tollit usum, eli väärinkäyttö ei estä oikeaa käyttöä. Eivätköhän järkevät ihmiset pysy niistä erossa jatkossakin.
Kommentoi