Henri HeikkinenHitto miten hieno ja kasvattava kokemus on ollut Postin kanssa asiointi!
Tavoitteena oli jeesata kaverin firmaa hoitamaan pieni alueellinen suorajakelu, mutta lopputulos oli aika kafkamainen. Ihmettelevät sitten vielä, että miksi markkinointi siirtyy verkkoon.
Posti valittiin tällä kertaa toimittajaksi, koska mielikuva Postin toiminnasta oli vielä etukäteen aivan positiivinen – asiaan toki myös vaikutti mainos siitä, että kaikki kesän Kotisuora-jakelut -50%, jolloin Postin hinta on varsin kilpailukykyinen.
Ei se kuitenkaan helppoa ollut. Ensin ei millään meinannut saada tilattua kun palveluun rekisteröityminen kesti pari päivää. Kaikkien tietojen täyttämisen jälkeen kun jonkun piti ilmeisesti postilla tehdä käyttäjätunnukset käsin.
Kun tilauksen sai lopulta epäselvässä palvelussa tehtyä, oli lasku kaksinkertainen odotettuun nähden. Olin ilmeisesti ymmärtänyt oheisen -50% tarjouksen väärin. Se koskikin vain tiettyjä jakeluja tietyillä kriteereillä, eikä tietenkään juuri meidän tilaamamme kotisuoraa.
No, eipä siinä vielä kaikki.
Palvelulle oli sellainen 50-sivuinen niputus ja lajitteluohje, mutta sen ohella toimituksesta sanottiin vain, että ”viedään Postikeskukseen”. Eikä todellakaan viedä milloin tahansa, vaan juurikin tiettynä päivänä.
No menin sitten Postikeskukseen. Se onkin semmonen monen kilometrin kokonen megakompleksi, jossa on portteja kuin Helsinki-Vantaan kentällä.
Siinä sitten kun aikani arvoin, että mihin sen vien, otin yhteyttä asiakaspalveluun. Puhelimella ei ketään saanut kiinni, mutta onneksi kännykässä toimi Postin chat. Sieltä ystävällisesti kerrottiin, että portti numero 3.
Menin portille 3, joka oli tietysti kiinni. Onneksi löysin ystävällisen vaksin, joka päästi minut sisälle. Sen jälkeen olinkin rekkojen lastauslaiturilla ilman mitään tietoa siitä, mihin mennä.
Rohkaistuani menin sisälle halliin, jossa oli venäjää puhuva trukkikuski punainen ”Make America Great Again” -lippis päässä. Kuski yritti auttaa, mutta kun ei oikein tiennyt mitä tehdä, hän sanoi, että ”minulla kiire” ja ajoi pakoon. En tuomitse, olen vain kateellinen kyseisestä lippiksestä.
Aikani tyhjässä hallissa seikkailtuani löysin kahvion, jossa kaikki työntekijät istuivat. Yksi heistä vastasi avunpyyntööni ja otti vastaan esitelaatikot. Sain vielä peräti kuittauksen.
Tänään sitten oli varsinainen jakelupäivä. Halusin kysellä Postilta, onko mitään tietoa siitä, onko esitteet jaeltu ajallaan. Lopputuloksena oli oheinen keskustelu.
Eipä siis auta kuin luottaa siihen, että monen mutkan kautta toimitetut esitteet todella jaetaan vastaanottajille.
Postin työntekijöille täytyy antaa tässä kohtaa kiitosta. Jokaisen asiakaspalvelijan ja muun henkilön kanssa asiointi oli varsin onnistunutta – joskin ei aina niin antoisaa. Se ei kuitenkaan ole asiakaspalvelijan, vartijan tai trukkikuskin vika jos prosessit ovat perseestä.
Suora asiakaspalaute ei koskaan mene perille, mutta ehkä tämä avautuminen tavoittaa edes jonkun Postin työntekijän. Mielelläni autan myös valtionyhtiöitä asiakaslähtöisyydessä sopivaa korvausta vastaan, mutta rekrysoittoa odotellessa taidan jatkossa asioida muualla aina kun se on vain mahdollista.
Päivitys:
Täytyy lisätä vielä tähän uskomattomaan tarinaan uusi episodi. Postissa ollaan sitä mieltä, että esitteet on ”todennäköisesti” jaettu, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että meidän esitteet on vain menneet roskiin.
Tuhansien esitteiden jälkeen kukaan ole soittanut tai ei edes käynyt kotisivuilla katsomassa mistä on kyse, mikä on aika poikkeuksellista, kun kuitenkin jakamalla 100 lappua käsin on saanut kuitenkin paljon enemmän responssia. Luonnollisesti ajattelimme, että jakamalla monta kymmentä kertaa enemmän esitteitä saisimme enemmän vastauksia. Lisäksi kyselimme tutuilta jotka asuvat alueella, eikä kukaan ole saanut esitettä kotiinsa.
Kommentoi