Henri HeikkinenSosiaalisessa mediassa levisi hiljattain video pariskunnan kiinniottotilanteesta Itiksessä, josta myös ainakin Iltalehti uutisoi. Videolla vartijat pitävät miestä aloillaan ja nainen huutaa ja riehuu kuin vietävä. Iltalehden uutisessa haastatellaan videon ladannutta naista, esitellään pariskunnan ruhjeita ja näytetään pätkä itse videosta.
Jostain syystä Iltalehden sivuille ladattua pätkää on leikattu sen verran, että alkuperäisellä videolla kuuluva sivustakatsojan ”Itsehän hyökkäsit vartijan kimppuun” ja vartijoiden sanallinen rauhoittelu jäi pois. Ehkä video tuki leikattuna paremmin toimittajan näkemystä hyvästä jutusta.
Mikäli Itiksen tapauksessa olisi pieninkin riski, että vartijat olisivat syyllistyneet johonkin laittomaan, olisi Securitaksen toimitusjohtaja sanonut vähintään ”ryhtyneensä toimenpiteisiin. Hänellä ei ole mitään syytä puolustaa syyllisiä, koska yrityksen kannalta hävitty oikeudenkäynti on isompi riski kuin siirtää pari kaveria vähin äänin muihin tehtäviin.
Tämä Itiksen tapaus on tuorein esimerkki, mutta vastaavia ”voimankäyttökohuja” löytyy muitakin. Jokaisen kohun jälkeen yleinen mielipide näyttää olevan lähinnä se, että vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat väkivaltaisia idiootteja, jotka odottavat kiihottuneena tilaisuutta pahoinpidellä joku.
Stanfordin vankilakoe, keskitysleirien kauhut ja muu psykologinen evidenssi toki puhuvat sen puolesta, että ihmisillä on taipumus käyttää raakoja otteita, mikäli heillä on rajoittamaton valta niin toimia.
Itiksen vaksilla, metron järkkärillä ja baarin portsarilla vain EI OLE sitä samaa korruptoivaa valtaa kuin SS-vanginvartijalla tai poliisilla, vaikka kännisen riehujan tai myymälävarkaan näkökulmasta siltä tuntuisi.
Vartiointiyritykset myyvät asiakkailleen palvelua. Mikäli vartijoiden käytös haittaa asiakkaan liiketoimintaa tai imagoa, loppuu yritykseltä sopimus ja viime kädessä myös vartijalta työpaikka. Poliisi saa potkut vain virkavirheestä, mutta vartija tai järkkäri voi saada potkut muutamasta valituksesta.
Tämän varsin yksinkertaisen yhtälön vuoksi vartijalla on todellisuudessa äärimmäisen korkea kynnys käyttää ”tarpeetonta voimaa”. Lisäksi tulevat lainsäädännön rajoitteet. Vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja jopa poliisin voimankäyttökeinot on hyvin tarkkaan rajattu.
Iltalehden uutisen yhteydessä oli kysymys ”sallitko vartijoiden voimankäytön”. Vastaajista lähes puolet on sitä mieltä, että ei salli voimankäyttöä. Olisi hauska tietää, miten nämä 43% vastaajista ajattelivat ottaa pakenevan myymälävarkaan kiinni tai saada aggressiivisen häirikön ulos ilman mitään voimankäyttöä.
Siinä hypnoottis-magneettisen katseen voima punnitaan.
Ylilyöntejä tietysti sattuu, kuten äsken Saksassa. Useimmiten syyllinen löytyy kuitenkin sieltä nippusiteistä. Harvemmin lööppejä vain tulee siitä, että ”raivostunut nisti riehui kaupassa” tai ”myymälävaras yritti karkuun tonnin stifloilla”, vaikka juuri se on vartijoiden jokaviikkoista arkea.
Vartijan tai järjestyksenvalvojan työ ei ole mitään erityisen suurta hupia. Muutaman kerran vuodessa uhataan aseella tai vähintään likaisella huumeneulalla, ainakin kerran viikossa joutuu kunnolla painimaan ja vittuilua saa kuunnella ihan joka päivä. Kaikki tämä reilun kympin tuntipalkalla. Jokainen, joka osaisi mielestään hoitaa homman paremmin ilman voimankäyttöä lienee vapaa hakemaan alalle. Vaksi ei ole siellä pahoinpidelläkseen ihmisiä, vaan suojellakseen yksityistä omaisuutta ja rehellisten ihmisten turvallisuutta.
Kommentoi