Henri HeikkinenOlet tekemässä perheen ruokaostoksia. Vähäisestä kilpailusta huolimatta voit valita haluamaasi ruokaa varsin laajasta valikoimasta. Erilaiset juustot, leikkeleet, vihannekset ja makkarat löytävät tiensä ruokakoriisi. Valintojen määrä on käytännössä loputon, ja voit lähes aina löytää mieleisen vaihtoehdon.
Eräänä päivänä MTT:n, THL:n ja VATT:n huippututkijat huomaavat, että yhteiskunnan parempiosaiset syövät pienituloisia terveellisemmin ja paremmin. Lisäksi hyvätuloisten kuluttajien pihvit ja gourmet-juustot aiheuttavat jopa 10-kertaisen ympäristövaikutuksen tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna.
Syitä eroon on paljon – aina varallisuudesta, elämäntavoista ja omista ruoanlaittohaluista erilaisiin mieltymyksiin sekä makutottumuksiin. Joidenkin mielestä tämä on kuitenkin raivostuttava ongelma, joka poliitikkojen täytyy ratkaista – mieluusti “kestävyyden periaatteilla”, kuten MTT:n professori Sirpa Kurppa toteaa.
Heidän vaatimuksestaan valtio puuttuu elintarvikkeiden tuotantoon ja perustaa Oy Valtion Elintarvike Ab:n, joka huolehtii, että että “kestävät valinnat olisivat jokaiselle helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto”, niin kuin MTT:n erikoistutkija Helmi Risku-Norja huomauttaa.
Valtion Elintarvike myy omalla tuotemerkillään erilaisia elintarvikkeita aina juustoista kotimaisiin hedelmiin reilusti alle markkinahintojen. Poliittisella päätöksellä tarjolle on asetettu ihmisille keskimäärin maistuvaa ruokaa, kuten paistia, perunaa ja tomaatteja. Muut kuin viralliset vaihtoehdot ovat luonnollisesti turhaa ylellisyyttä.
“Nyt vähävaraisimmallakin on varaa syödä virallisten ravintosuositusten mukaista ruokaa”, professorit ja erikoistutkijat yhdessä riemuitsevat. Todellinen tuotantokustannus näillä valtion elintarvikkeilla on tukien, byrokratian ja tehottoman tuotantokoneiston vuoksi kuitenkin myyntihintaan nähden moninkertainen.
Muutama kuukausi kuluu ja Valtion Elintarvikkeella ja sen johtoon palkintoviran saaneilla poliitikoilla näyttää menevän hyvin. Itse asiassa kotimaisen ruoan osuus on kaikkien aikojen huipussa, ja yhä useammat ovat siirtyneet ostamaan halpoja valtion elintarvikkeita.
Valitettavasti ilmiöllä on muutama haittavaikutus. Aikaisemmat halvat maksalaatikot ja makkarat eivät enää pärjää markkinoilla. Miten ne voisivatkaan pärjätä, koska valtion tarjoamat vaihtoehdot ovat nyt parempia ja puolet halvempia, jolloin ihmiset ovat siirtyneet ostamaan niitä?
Suuri osa suomalaisista elintarvikevalmistajista laittaa pian lapun luukulle ja myös tuonti ulkomailta tyrehtyy. Lisäksi kasvava osa ihmisistä on pakotettuja siirtymään Valtion Elintarvikkeen asiakkaiksi, koska tuotantokulujen kattamiseksi veroja on nostettu ja käteenjäävä tulo ei enää riitä muiden tuotteiden ostoon.
Itse asiassa ainoastaan markkinoiden kalleimmat sisäfileet, erikoisimmat juustot ja eksoottisimmat hedelmät pärjäävät valtion elintarvikkeille, koska Valtion Elintarvike ei pysty alkuunkaan kilpailemaan niiden kanssa laadussa ja vaihtoehdoissa. Tätä herkkua pääsevät maistamaan kuitenkin vain kaikkein suurituloisimmat, joilla on vielä kiristyneiden verojenkin jälkeen siihen varaa. Tosin ei kalliilla premium-tuotteillakaan hyvin mene.
Valtion budjetin alijäämä on ruokabisneksen ansiosta kasvanut lähes miljardilla eurolla, ja tämän paikkaamiseksi on arvonlisäveroa ja muita liiketoimintaan kohdistuvia veroja korotettu niin, että niidenkin hinnat ovat kaksinkertaistuneet.
Pian ei Valtion Elintarvikkeellakaan mene hyvin. Aikaisemmin vain vähävaraisille tarkoitettua ruokaa syö nyt koko keskiluokka ja myös osa hyvätuloisista. Entistä enemmän verotuloja vaaditaan tämän kasvaneen tehottoman tuotannon kattamiseksi.
Koska verorasite on jo ylittänyt kipurajan eikä uusia verotuloja voida enää ohjata Valtion Elintarvikkeelle, se on joutunut karsimaan kustannuksiaan vähentämällä valikoimaansa niin, että ainoastaan halvin vaihtoehto säilyy markkinoilla. Eihän kukaan hullu mitään hometta juustoonsa halua, on sosialidemokraattisen hallintoneuvoston uusi motto.
Muistatko, miten suuri valikoima alussa oli? Valtion Elintarvikkeen oltua hetken markkinoilla, jäljellä on enää kahta vaihtoehtoa: halpaa ja heikkotasoista valtion elintarviketta sekä sietämättömän kallista “gourmet -herkkua”.
Tässä kohti virkamiehet osoittavat syyttävällä sormella herkkujen valmistajia – Miten onkaan mahdollista, että vain rikkailla on varaa hyvään ruokaan. On epäilemättä heidän syytään, että muut joutuvat syömään halpaa valtion jauhomössöä. Ennen pitkää vain rikkaille myytävät erikoisherkut kielletään, koska Valtion Elintarvike tarvitsee lisää tuotantokapasiteettia. Valtion Elintarvikkeelle annetaan monopoli kaikkeen ruoantuotantoon.
Samaan aikaan rajoilla kansalaiset salakuljettavat elintarvikkeita Virosta, Ruotsista ja jopa Venäjältä. Vankilat pullistelevat tullin pidättämiä taparikollisia, jotka yrittävät omalla pimeällä elintarviketuonnillaan nakertaa Valtion Elintarvikkeen monopolia.
Jos tämä tuntuu typerältä sadulta, katso maailmalle. Sama lopputulos on ollut jokaisessa sosialistisessa maassa – kaikesta mihin valtio ulottaa lonkeronsa tulee pulaa ja valikoimat huonontuvat. Suomen elintarvikemarkkinat toimivat kaikesta sääntelystä ja jälleenmyyjien keskittymisestä huolimatta tällä hetkellä suhteellisen hyvin. Koska jokainen meistä syö, ja jokaisella on omat mieltymykset, onnistuu lompakolla äänestäminenkin keskimääräistä paremmin.
Mikäli tätä ekosysteemiä aletaan MTT:n tai muun tahon vaatimuksesta sorkkia, olisi lopputulos eittämättä joko kalliimpi ruoka, huonompi valikoima tai korkeammat verot. Todennäköisesti vieläpä kaikkea kolmea.
*******
HUOM! Kirjoitus ei ole täysin omani. Se on mukaelma (ja osin suoraa lainausta) nimimerkin Kultarahan kirjoituksesta ”Valtionsuklaa”. Kaikki kunnia alkuperäiselle kirjoittajalle. Alkuperäinen kirjoitus löytyy mm. Pasi Matilaisen blogista.
Kommentoi