Henri HeikkinenEdesmenneen Pahkasian lukemistossani korvannut Kansan Uutiset kertoo, että Helsingissä viritellään 26. tammikuuta “uusia” yhteistalouden ja -tekemisen muotoja.
Tapahtumaa järjestävä “commons-aktiivi” Jukka Peltokoski kertoo, että “vaihtoehtoinen talous voi olla esimerkiksi aikapankkitoimintaa, yhteiskunnallinen yrittäjyyskin on sitä aika usein. Miksei jonkinlaista kylätoimintaa myös ja kumppanuusmaataloutta”.
Peltokosken esimerkkinä käyttämässä kumppanuusmaataloudessa tietty porukka solmii yhteistyösopimuksen suoraan viljelijän kanssa. He voivat esimerkiksi käydä auttamassa tätä töissä, ja ilmeisesti saavat vastineeksi viljelijän tuottamia maataloustuotteita.
Kyynisempi kaveri voisi tuomita näiden “commonslaisten” hankkeet suoraan järjestelmällisenä veronkiertona. Kun työpanos vaihdetaan jonkin toisen ihmisen työpanokseen tai suoraan tuotteisiin, ei tämä ”vaihtoehtotalous” eroa pohjimmiltaan verotettavasta työstä ja rahalla ostetuista palveluista millään muulla tavalla kuin ohittamalla välikätenä toimivan valtion. Luonnollisesti sosiaaliturvasta ja muista verovaroin kustannetuista palveluista tinkimättä.
Me vähemmän kyyniset voimme todeta ihmiskunnan kiertäneen jälleen yhden kehän ympäri. Vasemmistolaiset aktiivit ovat 21. vuosisadalla keksineet kaikessa viisaudessaan vapaan markkinatalouden kaikkein yksinkertaisimman ja alkeellisimman muodon – vaihdantatalouden.
Vaihdanta on kaiken taloudellisen toiminnan – ja itse asiassa koko yhteiskunnan perusta. Kaikkein alkeellisimmillaan kyse on suorasta vaihdannasta. Vaihdetaan omaa työpanosta kaverin työpanokseen tai saadaan maatilalta ruokaa omaa työtä vastaan. Commons –ihmiset ovat nyt tässä esihistoriallisessa vaiheessa.
Suora vaihdanta riittää primitiivisellä tasolla, mutta hyvin pian se huomataan riittämättömäksi. Esimerkiksi kampaaja-Jukka tekee viidelle ihmiselle tunnin arvosta kampauksia, mutta tarvitsee itse yhden ihmisen viiden tunnin työpanoksen saadakseen olohuoneensa maalatuksi. Suoran vaihdannan järjestelmässä Jukka ei voi tehdä viiden tunnin arvoista kampausta kenellekään.
Ratkaisuksi ongelmaan yhteisö alkaa pitämään kirjaa tehdystä työstä ”aikapankkiin”. Aikapankkiin voi kerätä työtä vastaan ”toveja”, jotka ovat suoraan vaihdettavissa muiden mukana olevien työpanokseen. Näin alkeellista markkinataloutta toteuttava yhteisö on keksinyt vaihdon välineen, jota kutsutaan myös rahaksi.
Ihmisillä on usein jokin outo rahafetissi, eivätkä he ymmärrä, että raha on pohjimmiltaan vain vaihdon väline. Sillä ei ole mitään väliä, onko kyseessä tovi, bitcoin, dollari vai kultadubloni, kunhan se on riittävän monen hyväksymä. Raha on kuitenkin nykyisellään jo niin abstrakti käsite, että sen merkitys tuntuu hämärtyneen ja ”markkinakapitalismi” tuntuu joltain kaukaiselta möröltä.
Oletan nyt, että aikapankkeja ja ”kumppanuusmaataloutta” kannattavat ihmiset pitävät toimintaansa kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä ja järkevänä. Siinä vaiheessa kun aikapankkiin kerättyjä ”toveja” voi säästää, myydä, lainata ja vaihtaa kolmannen osapuolen tekemän työn tuloksiin ollaan jo hyvin lähellä nykyaikaisen vapaan markkinatalouden ideaalia. Itse asiassa hieman turhan ruusuista ideaalia, jos valtio ei puutu siihen millään tavalla.
Nämä vasemmistoaktiivien puuhailut ovat toteuttaneet arvokkaan tehtävän onnistuessaan leikkipedagogisin keinoin ymmärtämään, mitä oikeistolainen talous pohjimmiltaan on: ihmisten vapaata ja omaehtoista vuorovaikutusta. Seuraavaksi mukaan pitäisikin tuoda vasemmistolainen elementti verotuksen, kieltojen ja byrokratian muodossa.
Toivon täydestä sydämestäni, että verottaja ja lainsäätäjä puuttuvat myös tähän commons -puuhasteluun samalla innolla kuin ne puuttuvat kaikkeen muuhun taloudelliseen toimintaan. Kun aikapankista katoaa puolet tehdystä työstä ja kumppanuusmaatilan ruoasta iso osa täytyy luovuttaa sellaisille, jotka viljelyyn eivät osallistu millään tavalla, alkaa myös taloudellinen realismi hahmottua näille idealisteille.
Kommentoi