Tupakkalaki, itsekeskeisten voitto

Hallitus on asettanut uuden tupakkalain tavoitteeksi tupakkatuotteiden käytön loppumisen Suomessa. Tässä vaiheessa taitaa olla turha itkeä. Eniten harmittanee alaikäisiä, joilta menee kesätyöpaikat kaupoista ja kioskeilta. Harvan tupakointiin se luultavasti vaikuttaa, enkä usko kenenkään noudattavan nuuskan tuontikieltoa.

Tupakointilainsäädännön tiukkeneminen on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö itsessään. Kontrollia perustellaan usein tupakoinnin yhteiskunnalle aiheuttamina kustannuksina. Kuitenkin kieltopolitiikkaa harjoitetaan myös maissa, joissa valtio ei kustanna terveydenhoitoa kuten Suomessa. Lisäksi Matti Vanhasen mukaan tupakoivat aiheuttavat elinaikanaan pienemmät sairaanhoidon kustannukset kuin tupakoimattomat.

Myös eläkekustannukset lienevät merkittävästi pienemmät.

On mielestäni nurinkurista, miten maassa, jossa suurin uhka on pienen syntyvyyden, suurten ikäluokkien ja kasvavan eliniän aiheuttama eläkepommi, käytetään niin paljon tarmoa eliniän pidentämiseen. Kovalla innolla pureudutaan tupakointiin, joka tuo verotuloja ja jonka kustannukset ovat käsittääkseni olleet suhteellisen vakaat, tai pikemminkin laskevat jo vuosikymmenten ajan.

Rationaalisesti ajateltuna tupakan pitäisi olla lähes ilmaista ja ruokaseteleitä vastaan tulisi saada ainoastaan grilliruokaa. Pelkästään kylmän rationaalisesti näitä asioita ei kannata ajatella, mutta tällöin poistuvat myös järkiperusteet tupakoinnin vastustamiselle.

Kyseessä on siis jokin yleisempi, epärationaalinen holhouksen tarve. Suhtautuminen tupakointiin onkin mielestäni hyvä happotesti sille, uskooko ihminen vapaaseen yhteiskuntaan.

Tupakoimattoman on helppo hyväksyä erilaisia kieltoja mukavuussyistä. Olen itsekin ajatellut, että on kiva, kun ravintoloissa ei ole enää niin tunkkaista.

Ravintolaan ei kukaan ole kuitenkaan koskaan pakottanut menemään. Kun baareissa oli savuttomia puolia, ei niihin koskaan tullut mentyä, eli todellinen haitta ei ollutkaan kovin iso. Lainsäädäntöä perusteltiin työntekijöiden suojelulla.

Miksi tupakoiva työntekijä ei voi halutessaan suostua menemään savulliseen ravintolaan töihin? Eikö tupakoinnin haittaa voisi kompensoida korkeammalla palkalla tai haittaverolla? Eikö olisi kansanterveydellisesti parempi, että ravintoloissa käynti olisi vastenmielistä, jolloin alkoholia juotaisiin vähemmän?

Yksilöiden motiivit tupakoinnin vastustamiselle ovat yleensä joko holhoavia, kuten ”tämä on omaksi parhaaksesi” tai avoimen itsekeskeisiä tyyliin ”inhoan tupakansavua”. Vapauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, eikä kannata unohtaa, että vapautta rajoitetaan aina pieni pala kerrallaan, samoin kuin tupakkalakia on tiukennettu muutaman vuoden välein.

Ilmiö ei koske pelkästään tupakointia. Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut sellainen, että kansalaiset ovat kuin lapsia, jotka rääkyvät valtiota apuun kaikessa itsekeskeisyydessään. Antakaa yritykselleni tukia, laittakaa hidasteita kadulle, kieltäkää metelöinti yöllä. Lista on loputon ja täytyy myöntää, että se on masentavaa.