Henri HeikkinenAivan talouskriisin ennätyksiin ei tänä vuonna taidettu päästä, mutta sellaiset 941 000 uutta maksuhäiriömerkintää tehtiin pelkästään tammi-kesäkuussa. Se on yli sata tuhatta enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Aiempien vuosien perusteella tänä vuonna tulee yhteensä 1,4 – 1,7 miljoonaa uutta merkintää.
Uusien merkintöjen määrä ei tarkoita, että puolet suomalaisista olisivat maksuhäiriöisiä. Merkinnät – ja ongelmat – kasautuvat nimittäin samoille henkilöille. Viime vuoden lopulla maksuhäiriöisiä oli 373 100. Määrä on kasvanut varsin tasaisesti vuoden 2008 ”pohjalukemista”, jolloin merkintöjä oli ”vain” 292 500.
Kuluttajaviraston vuonna talous- ja velkaneuvojille toteuttamien kyselyjen mukaan suurimman osan ylivelkaantumisen taustalla oli holtiton elämäntyyli, taloudenhallinnan osaamattomuus ja motivaation puute. Ihmisten oma näkemys on luonnollisesti poikkeava ja puolustelee omaa käytöstä. Todellisuus lienee jotain siltä väliltä, eikä suurin osa ongelmaisista varmasti edes käy missään talous- tai velkaneuvojalla.
Ihmisten taloudellisista vaikeuksista syytetään mielellään perintäfirmoja, kulutusluottoja ja pikavippejä, mutta kyllä tässäkin asiassa pahin ja ahnein roisto on valtio, jonka ainakin teoriassa pitäisi kuitenkin olla pienen ihmisen puolella.
Perinnässä suurin yksittäinen menoerä tulee käräjäoikeuden käsittelystä. Siinä missä alle 100€ velan perintäkulut kokonaisuudessaan ovat enintään 60€, napsahtaa samasta velasta jopa 160 euroa oikeudenkäyntikuluja. Yli tuhannen euron velasta perintäkulut ovat enintään yhteensä 210 euroa, mutta oikeudenkäyntikulut 240 euroa.
Usein syytetään lainayhtiöitä, jotka omistavat perintäfirman, mutta heidän osaltaan velkojen perinnässä voi vaatia maksuvaatimuksesta enintään 5€ kulut. Toisin toimii julkinen sektori, jonka itselleen perimän velan kulut ovat lähes kolminkertaiset 14 €.
Asiakastiedolta kaivamani tilaston perusteella julkinen sektori on varsin merkittävä maksuhäiriömerkintöjen lähde lähes 40% osuudella kaikista merkinnöistä. Tämä tarkoittaa, että vuositasolla 700 000 – 850 000 merkintää tulee erilaisten viranomaisten hammasrattaisiin joutumisesta. Vertailun vuoksi erilaisista kulutusluotoista tulee ”vain” 11,7% maksuhäiriömerkinnöistä.
Julkisen sektorin aikaansaamista merkinnöistä noin puolet, kaikista merkinnöistä 19,5% tulee viranomaismaksuista, kuten terveyskeskusmaksuista. Neljäsosa julkisen sektorin maksuhäiriömerkinnöistä tulee verorästeistä.
Toisin sanoen Suomessa on suuri joukko sairaita ja pienituloisia ihmisiä jotka joutuvat toistuvasti käymään sairaalassa, mutta eivät kykene hoitamaan omia terveyskeskusmaksujaan. Lisäksi kaikista maailman velkojista verottaja on jostain syystä malttamattomin. Siinä missä kaikkien muiden kanssa voi aina neuvotella maksuajasta ja osamaksusta, on verottajalle maksettava ajallaan tai ulosottomies tulee ja vie kalsaritkin jalasta.
Asiaan perehtyessä tulee väkisin sellainen olo, että pahin ihmisten kiusaaja pyrkii peittelemään omia tekosiaan samaan aikaan, kun poliitikot julkisuudessa syyttävät pikavippifirmoja ja muita yksityisiä tahoja ihmisten talousvaikeuksista.
Velathan on maksettava eikös juu?
Vasemmistolainen näkökulma olisi mitä todennäköisemmin poistaa viranomaismaksut ja jättää kaikki laskut perimättä paitsi hyvätuloisten verot. Höpönlöpön. Luonnollisesti myös kuntien ja valtion on perittävä saatavansa, koska muuten maksumoraali rappeutuisi nopeasti, ja valtion kassassa olisi entistäkin suurempi lovi täytettävänä.
Tässäkin asiassa olisivat kuitenkin kohtuus ja nykyisen lainsäädännön noudattaminen paikallaan myös virkamiesten osalta.
Jo nykyinen lainsäädäntö sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista mahdollistaa, että vähävaraisten sairaalalaskut voidaan jättää perimättä. Ei niitä tarvitse antaa täysin anteeksi tai jättää veloittamatta. Riittää, kun niitä ei kovin heppoisin perustein laiteta ulosottoon eikä niistä tehdä vuosiin maksuhäiriömerkintöjä. Vähävaraisten maksuihin julkinen sektori voisi suhtautua vähän kuin kaverille lainattuun kaksikymppiseen. Jos se maksaa sen takaisin niin hyvä, jos ei, niin olkoon.
Vastaavasti myös verojen maksukäytäntöön kaivataan muutosta. On usein toki oma vika, jos verottaja muistuttaa suurilla mätkyillä, mutta näinkin monimutkaisen verotuksen maassa voi fiksummaltakin jäädä verotus optimoimatta tai jotain huomioimatta. On täysin kohtuutonta, miten pahaan pulaan ihminen voi joutua maksamattomien verojen kanssa. Tässäkään tilanteessa ei toki pidä antaa toisille verohelpotuksia, mutta ainakin maksusuunnitelmissa ja ulosotossa pitäisi olla joustoa ja neuvotteluvaraa.
Kolmantena mutta ei vähäisimpänä korjauksen kohteena olisivat mielestäni oikeudenkäyntikulut. On täysin absurdia, miten paljon velallinen joutuu maksamaan siitä ilosta, että pääsee oikeudelliseen perintään. Jos velkojia on useampia, voivat oikeudenkäyntikulut nousta nopeasti tuhansiin euroihin, vaikka perittävänä olisi vain muutaman kympin laskuja. Välillä tulee mieleen, että julkinen sektori käyttää yksittäisten ihmisten epäonnea oman reikäisen taloutensa paikkausautomaattina.
Oikeudenkäyntikulut pitäisi mielestäni poistaa kokonaan tai suhteuttaa paremmin perinnän kohteena olevan velan suuruuteen.
Maksuhäiriö Suomessa on sellainen spitaalisen leima, joka vaikeuttaa jo muutenkin vähävaraisen arkea kohtuuttomasti, eikä sellaista pitäisi kovin herkästi viranomaisten toimesta saada. Lisäksi mielestäni julkisen sektorin ei pitäisi lisätä jo valmiiksi huonossa jamassa olevien ihmisten taakkaa kohtuuttomilla viranomaismaksuilla. Jos jonkun tässä yhteiskunnassa olisi aikaa ja varaa olla rennompi, niin valtion.
Miksi valtio ei auta ihmisiä, jotka ovat ahdingossa sen sijaan, että se pahentaa ennestään huono-osaisten tilannetta?
Lähteitä:
https://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/ajankohtaista/tiedotteet/kuluttajavirasto/tvn_kysely.pdf
Kommentoi