Liikeaikalaki rikkoo uskonnonvapautta

Liikeaikalaki rikkoo uskonnonvapautta

Hallitus teki pienen mutta merkittävän ratkaisun vapauttaessaan kauppojen aukioloja marraskuussa 2009. Aiemmin saman vuoden keväällä silloinen työministeri Tarja Cronberg (vihr.) vielä venkoili asian valmistelun kanssa. Melkoista huvitusta herätti hänen perustelunsa asian hautomiselle: ”Sunnuntaiaukioloista ei olla yhtä mieltä. Eri ryhmissä, vihreissä ja keskustassa ainakin, on käsityksiä, että pyhäpäivää pitää kunnioittaa ja perheiden yhdessäoloaika pitää turvata”.

On aikamoista, että vielä 2010-luvulla ihmiset pakotetaan uskonnollisesta vakaumuksesta tai sellaisen puuttumisesta riippumatta osallistumaan välillisesti yhden uskonnon palvontamenoihin. ”Lepopäivän” ja erilaisten kirkollisten juhlapyhien pyhittäminen on uskonnollinen määräys. Kaupassa käymättömyys ja kaupan auki pitämättömyys kirkollisina juhlapyhinä ovat välillistä uskonnonharjoittamista, koska kyse on uskonnollisten määräysten noudattamisesta.

Jos kauppias vastoin näitä uskonnollisia määräyksiä pitää kauppaansa auki, hän saa siitä valtiolta rangaistuksen. Kauppaa ei saa kiellettyinä aikoina pitää auki ilman poikkeuslupaa, vaikka sekä kauppias itse että kaikki työntekijät olisivat ateisteja. Lisäksi syntyy tarpeetonta tappiota siitä, että kaupassa ei synny kassavirtaa, vaikka kiinteät kulut, esimerkiksi lämmitys- ja vuokrakulut, juoksevat koko ajan. Tässä ei ole, anteeksi vain, mitään järkeä.

En tietenkään vastusta sitä, että työntekijöillä on vapaapäiviä ja että heidän työmääränsä pysyy sellaisena, etteivät he pala loppuun ainakaan työstä johtuvien syiden takia. Nämä ovat kuitenkin kysymyksiä, joista sopimisen pitäisi olla kauppiaan ja työntekijän välinen asia, aivan kuten kaupan auki pitämisen pitäisi olla kauppiaan ja asiakkaan välinen asia.

Selitys pyhäpäivän kunnioittamisesta oli vihreältä ministeriltä todella hilpeä, varsinkin, kun hän lienee viitannut nimenomaan kristillisiin pyhäpäiviin. Jotkut maaseudun keskustalaiset luultavasti ovat asian itselleen näin perustelleet, mutta Vihreät on tunnettu lähinnä uskonnonvastaisuudestaan. Todellisuudessa Cronberg halusi kunnon vasemmistolaisena ylläpitää rajoituksia elinkeinonharjoittamisen vapaudelle, tai ainakin sallia uusia vapauksia mahdollisimman vähän. Markkinatalouden vastaisessa taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja.

Hallitusohjelmassa aukioloja oli kuitenkin sitouduttu ”selkiyttämään”, joten Cronbergin ei tietenkään auttanut kuin tuoda esitys eduskuntaan. Lopputulos oli, että varsinkin pienimpien kauppaliikkeiden aukioloja vapautettiin jopa melko tuntuvasti, mutta voimaan jäi silti hyvin mielivaltaisen tuntuinen joukko erilaisia poikkeuksia ja rajoituksia. Koko sekasotkuun voi tutustua esimerkiksi Päivittäistarvaraliiton sivuilla: http://www.pty.fi/850.html

Loppiaisen aukiolot Itä-Suomessa ja Lapissa ovat saaneet Palvelualojen ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin liittoineen ”hikeentymään”. Monet kaupat olivat hakeneet poikkeuslupia, koska loppiaisen aikoihin on paras venäläisturismin sesonki. PAM arvosteli kauppoja poikkeuslupien hakemisesta ja ELY-keskuksia näiden lupien myöntämisestä. Kuten tavallista, ammattiliiton kritiikki kohdistuu täysin vääriin tahoihin. Kaupat ja ELY-keskukset toimivat täsmälleen lain edellyttämällä tavalla.

Nyt Cronbergin seuraaja Anni Sinnemäki selvityttää, ”onko kauppojen aukiololle loppiaisena tarvetta”. (http://www.uusisuomi.fi/raha/108210-raivo-kauppojen-poikkeusluvista-%E2%… ) Miten ihmeessä Sinnemäki kuvittelee selvittävänsä, onko jollekin kaupan aukiolon kaltaiselle asialle ”tarvetta” vai ei? Käykö hän jokaisen suomalaisen kotona kysymässä, tarvitseeko juuri tämän perheen käydä kaupassa sinä ja sinä päivänä vai ei?

Koko selvitys on tietenkin jo lähtökohdiltaan täysin naurettava. Tarve kaupassakäynnille ei ole minkään tasoinen yhteiskunnallinen kysymys, jota pitäisi ministerin taholta selvittää pakkokeinojen ja kieltojen oikean suuntaamisen varmistamiseksi. Tällainen tarve on luonteeltaan puhtaasti subjektiivinen. Ostoksilla käynnin pitää olla täsmälleen kauppiaan ja asiakkaan välinen asia eikä kenenkään muun.

Liikeaikalain pieni väljentäminen oli kärpäsenaskel oikeaan suuntaan. Seuraavaksi pitää kumota koko laki, kuten jo nykyisen lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä väläytti mm. Ben Zyskowicz. Valtiolla ei pidä olla minkäänlaista mielipidettä siihen, milloin ihmiset saavat käydä kaupassa ja milloin eivät. Ei varsinkaan uskonnollisiin syihin perustuvaa mielipidettä.

Päivitys 2017: Sehän kumottiinkin! Jes!

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat