Henri HeikkinenLapuan opetuspäällikkö Merja Koivisto on sitä mieltä, että Teemu Mäen näyttely ei sovellu lapsille. Kuvista päätellen se ei sovi esteettisistä syistä juuri kenellekään, mutta lapsille siellä on ilmeisesti liian ”arkoja aiheita”.
Teoksissa Mäki käsittelee muun muassa muukalaisvihaa, köyhien kohtelua, ekokatastrofeja ja Venäjän tilannetta.
”Syy päätökseen oli huoltajilta saatu palaute sekä oma näkemykseni näyttelyn sopivuudesta oppilaille. Huoltajien mukaan lapsille oli tullut univaikeuksia ja lapset olivat ihmetelleet teoksissa tapahtuvia asioita”, Koivisto sanoi.
Kyseessä on taas yksi, eikä mitenkään harvinainen esimerkki lasten ylisuojelusta Suomessa. Viime syksynä kansanedustaja Suna Kymäläinen (SDP) oli huolissaan siitä, että suomalaislapset saavat vaikutteita väkivaltaisista lastenohjelmista, kuten Paavo Pesusienestä. Aivan – Paavo v*tun Pesusienestä.
Pohjanoteerauksen veti tammikuussa vasemmistoliiton kansanedustaja Eila Tiainen, joka halusi kieltää uutiset lapsilta. Perusteluna se, että ”kehityspsykologisen tutkimuksen valossa varhaisina elinvuosina kohdatut väkivaltakuvat voivat heikentää lasten perusturvallisuuden tunteen kehittymistä”.
Voivat varmasti – jos lapsilla on huonot vanhemmat, jotka pitävät heidät pumpulissa, eivätkä selitä lapselle hänen näkemiään asioita. Enemmän lasten kehitystä luultavasti heikentää se, että heidät suljetaan todellisuuden ulkopuolelle.
Kissan tappamisesta videolla 90-luvulla tunnetuksi tullut, mutta sittemmin aikuiseksi kasvanut Mäki vastasi näyttelyään koskevaan kritiikkiin varsin asiallisesti: ”Altistumisen määrää ja laatua voi yrittää säätää, mutta tärkeintä mielestäni on yrittää valmentaa koululaista käsittelemään sekä niitä tosiasioita että fantasioita, jotka hän joka tapauksessa jossain vaiheessa kohtaa. Se on yksi taidekasvatuksen päätehtävistä”.
Ei lapsille kaikkea maailman pahaa tarvitse erikseen näyttää, mutta ei myöskään suojella sellaiselta mitä tässä ympärillä koko ajan on, kuten uutiset, koko perheen taidenäyttelyt tai – herra paratkoon – lastenohjelmat. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että viimeistään 13-vuotiaana kuvioon tulevat eläinpornot, ISIS -kerhon mestausvideot ja muut Internetin ihmemaailmasta löytyvät ”hassunhauskat” asiat tutuksi. Jos ei omasta mielenkiinnosta, niin viimeistään kaverien esiintuomana – eivätkä ihmiset siltikään lähtökohtaisesti raiskaa kanoja tai mestaa naapuria.
Hyvin todennäköisesti lapsena nähdyllä mediaväkivallalla tai ”ahdistavalla taiteella” ei ole kenenkään kehitykseen mitään todellista ja peruuttamatonta vaikutusta. Ei varsinkaan millään pesusienen ja meritähden kommelluksilla. Päinvastaisella toiminnalla kuitenkin voi olla varsin merkittäviäkin seurauksia.
Psykologi Neil Montgomeryn tekemän tutkimuksen mukaan ylisuojelevien ja kontrolloivien vanhempien lapsista tulee vähemmän avoimia uusille ajatuksille, haavoittuvaisempia, herkempiä ahdistumaan ja heillä on huonompi itsetunto kuin muilla. Tietenkään kaikista ylisuojelevien vanhempien lapsista ei tule sellaisia, mutta mahdollisuus epäonnistua vanhempana on luultavasti suurempi jos suojelee lastaan liikaa, kuin jos suojelee liian vähän.
Olen sitä mieltä, että kasvatuksen tarkoituksena on ensisijaisesti valmentaa lapsia aikuisten maailmaan ja parhaiten se onnistuu tuomalla heidät pikkuhiljaa siihen mukaan sitä mukaa kun he ovat valmiita.
Lapset eivät tietenkään ole pieniä aikuisia, mutta eivät myöskään mitään lemmikkieläimiä. Hyvinkin pieni lapsi kykenee ymmärtämään hänelle selitetyt asiat, jolloin piilottelun tarve vähenee. Me emme ole kanoja, eikä vanhemmuuden tarkoituksena ole munia lapsia siihen asti, että he kuoriutuvat maailmalle.
Kirjoittaja on isä, joka ei pärjää ala-asteikäiselle pojalleen konsolipeleissä, luetuttaa hänellä kauhujuttuja Historia -lehdestä ja katsoo yhdessä ihan minkä leffan tahansa.
Ps. päivän pohjanoteeraus http://kioski.yle.fi/omat/huolestunut-isa-haluaa-pehmustettuja-puita-rakennusvirasto-vastaa
Kommentoi