Lääkäripalvelut kiellettävä!

Olipa kerran yhteiskunta, jossa lääkärillä käyntiä suuresti paheksuttiin. Ihmisten vaivojen kuului parantua itsekseen, jos luoja vain soi. Lääkäriltä ostettu hoito oli vähintäänkin moraalitonta ja lääkäreitä yleisesti paheksuttiin, vaikka salaa moni heidän palveluistaan haaveilikin.

Yksittäisten lääkäreiden toiminta oli yhteiskunnassa vielä jotenkuten sallittua, mutta sairaaloita ei missään nimessä saanut perustaa. Poissa silmistä, poissa mielistä oli yhteiskunnan käytäntö. Laillisuuden rajamailla pyörivät hämyisät luolat, joissa lääkärit eivät tarjonneet hoitoa, mutta antoivat kuitenkin neuvoja, jolloin asiakas saattoi lähteä paremmalla mielellä kotiinsa.

Koska lääkärin ammatti oli niin paheksuttu, ei kotimaisia lääkäreitä kovin helposti löytynyt, vaikka kysyntää palveluille olisi ollut. Tätä kysyntää paikkasivat monet ulkomaalaiset lääkärit, eikä asiakkailla ollut heidän antamastaan hoidosta mitään valitettavaa.

Lääkärin ammatti oli varsin tuottoisa, mutta koska laillisesti sitä sai tehdä vain lääkäri yksikseen, eikä esimerkiksi sairaaloita saanut laillisesti perustaa, kiinnostuivat liiketoiminnasta lähinnä rikolliset. Aivan kuin alkoholinkin kieltolain aikaan, kun viinaa ei saanut myydä, siirtyi myös lääkäripalveluista yhä suurempi osa rikollisten käsiin.

Tämä huolestutti valtakunnan oikeusministeriä, jonka puutteellinen päättelykyky ei kyennyt ymmärtämään rikollisuuden todellista syytä. Hänen mielestään rikollisuus johtui vain siitä, että lääkäripalvelut olivat niin moraalittomia ja lääkäreiden palveluita käyttävät ihmiset säälittäviä.

Oikeusministeri päättikin käyttää valtaansa ja kieltää maksulliset lääkäripalvelut kokonaan. ”Etsikööt lääkärit rehellistä työtä ja tarjotkoon hoitoaan ilmaiseksi jos tarjoavat”, ajatteli ministeri tyytyväisenä itsekseen.

Rehelliset lääkärit lopettivatkin työnsä ja siirtyivät valtion elätiksi, tarjoten palveluitaan satunnaisille kapakkatuttavuuksille. Valitettavasti hoidon tarve ei kiellosta kadonnut yhtään mihinkään. Kun lääkäripalveluja oli yhä harvemmassa, olivat ihmiset valmiita maksamaan enemmän ja ottamaan suurempia riskejä saadakseen mitä haluavat.

Rikolliset hieroivat käsiään yhteen. Heidän pitämänsä sairaalat ja salaa kuljettamansa ulkomaiset lääkärit olivat jo ennestään lain vastaisia, tilanne ei siis muuttunut miksikään. Nyt liiketoiminnat vasta alkoivatkin sujua.  Lääkäreitä alettiin tuoda ulkomailta liukuhihnalla korvaamaan kotimaisen tarjonnan puutetta.

Rikollisten ei asiakaspalvelusta tarvinnut juuri välittää – koska lääkäripalvelujen ostaminen oli laitonta, ei asiakkailla ollut mahdollisuutta valittaa, vaikka olisi hoidon sijaan saanutkin taudin ja tullut ryöstetyksi. Oikeusministeri oli jälleen kerran tehnyt varsinaisen karhunpalveluksen alamaisilleen.

Jos tyhmempi lukija ei sitä tähän mennessä oivaltanut, niin lääkärit tekstissä voi korvata prostituoiduilla. Asia ei muutu siitä miksikään, aivan samalla tavoin lääkäreille kävisi, mikäli heidän ammattinsa olisi yhtä hyljeksitty kuin prostituoidun.

Prostituution automaattinen yhdistäminen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan ei ole järkevää. Aivan sama yhteys rikollisuuteen syntyy myös tupakalle, alkoholille ja oikeastaan mille tahansa aivan normaalille asialle, minkä saatavuutta merkittävästi rajoitetaan. Norjassa rikolliset salakuljettivat niinkin arkista tavaraa kuin voita.

Prostituution täydelle sallimiselle on huomattava määrä niin loogisia, moraalisia kuin muutenkin rationaalisia perusteita, joista saisi vaikka kirjan. Prostituution kieltämiselle on ainoastaan kaksi uskottavaa perustetta, kumpikaan niistä ei erityisen järkevä.

Ensimmäinen on kristillis-moraalinen ”lääkärien toiminta on väärin ja ihmisten parantaminen luonnotonta”. Toinen peruste on ”henrylaasasmainen”, mutta humoristisuudessaan uskottava. Prostituutio on naisille uhka, koska se vähentää heidän seksuaalista valtaansa miehiä kohtaan.