Henri HeikkinenTällä hetkellä uusin kiellettävä aine on ilokaasu. Lehdet ovat ahkerasti kirjoitelleet dityppioksidin viihdekäytöstä ja potentiaalisista riskeistä. Pontta keskustelulle antoi löytö vuodelta 2006 henkilöstä, joka oli mahdollisesti läheisen mielestä tappanut itsensä ilokaasulla. Tieto perustui Tukesin joltain henkilöltä saamaan sähköpostiviestiin ilman sen kummempia todisteita.
Tämänkin kertainen moraali- ja holhousvimma on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Tukes, sosiaali- ja terveysministeriö, elintarviketurvallisuusvirasto Evira, maa- ja metsätalousministeriö, lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, kilpailu- ja kuluttajavirasto, tulli sekä poliisi pitivät yhteisen ”hätäkokouksen”, jonka agendalla oli ainoastaan yksi asia. Miten ilokaasun myynti saadaan mahdollisimman nopeasti kiellettyä.
Ei siis se, miten ihmisiä voidaan valistaa vaaroista, tai miten estetään aineen päätyminen alaikäisten haltuun. Ei. Ainoa vaihtoehto oli tietysti kieltäminen.
Varmasti tästäkin tulee taas sanomista, mutta en voi muuta kuin ihmetellä tätä suomalaista yhteiskuntaa. Mielestäni tässäkään tapauksessa ei nimittäin ole yhtään mitään järkeä.
Ensiksikin ilokaasun riskit muihin päihdekäytössä oleviin aineisiin verrattuna ovat äärimmäisen pienet. Suuren määrän vetäminen voi aiheuttaa esimerkiksi tajuttomuutta ja jopa hengityksen lamautumisen. Tämä vaatii kuitenkin käyttäjältään äärimmäistä typeryyttä. Pitkäaikaiskäytön seurauksia ei kovin hyvin tunneta, enkä ihmettelisi vaikka siitä jotain terveydellistä haittaa tulisikin – minkä aineen ylenmääräisestä pitkäaikaiskäytöstä ei tule? Tupakka tappaa, alkoholi tappaa, rasva tappaa ja suola tappaa.
Ilokaasu ei kuitenkaan aiheuta minkäänlaista edes teoreettista haittaa kenellekään muulle kuin itse käyttäjälle. Ilokaasupäissään ei voi lyödä, puukottaa tai edes puhua rumia niin kuin kännissä, eikä ilokaasu leviä pahanhajuisena ilmaan kuin tupakansavu. Kun mahdollista vahinkoa aiheutetaan ainoastaan itselle, ei mielestäni ole mitään moraalisesti oikeutettua syytä kieltää tällaista ainetta.
Asian voi kääntää myös näin päin – ilokaasun kieltäminen on taas yksi osoitus siitä, että sinä et omista omaa kehoasi. Sinulla ei ole vapautta laittaa suuhusi mitä haluat, koska yhteiskunta omistaa sinut. Sillä ei vain tunnu olevan kenellekään merkitystä. On kuitenkin aivan eri asia saada myrkytys pakastevihanneksista joita luulet syömäkelpoiseksi kuin päihteestä, jota käytät tietoisena mahdollisista sivuvaikutuksista.
Ihminen voi aiheuttaa itselleen vahinkoa lukemattomin eri tavoin. Itsensä voi tappaa yliannoksella kahvia, nikotiinia tai vaikka vettä. Aikalailla tasan vuosi sitten ahvenanmaalainen tyttö kuoli vesimyrkytykseen juotuaan liikaa vettä. Vastaava kuolema sattui samaan aikaan Ruotsissa ja useita maailmalla.
No miksei vettä kielletä? Koska vesi on välttämätöntä, ilokaasu ei, vastaa joku neropatti yleisössä. Aivan samoin kuin veden tai minkään muun kanssa ihminen käyttää ainetta omalla vastuullaan. Äärimmäistä, itsetuhoista typeryyttä ei voi koskaan estää, mutta kielloilla aineesta kuin aineesta tuleva hupi ja sitä myöten mittaamaton hyöty viedään pois kaikilta puhtaasta holhouksen ilosta.
Mielestäni holhouksen ilo on juurikin oikea termi, koska ilokaasu on ollut maailmalla päihdekäytössä jo parisataa vuotta ja haittoja on osoitettavissa sihen nähden hyvin vähän. Itse asiassa ilokaasusta voi olla monessa paikassa jopa hyötyä. Ilokaasu on esimerkiksi todettu toimivaksi hoitokeinoksi alkoholistien vieroitusoireiden hoitoon, johon nykyisellään käytetään diatsepaamin kaltaisia kalliita, voimakkaita ja riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä.
Toisin sanoen ilokaasu voi auttaa alkoholistia katkaisemaan ryyppyputkensa. Ei yhtään huonompi sivuvaikutus täällä alkoholiongelmaisten maassa.
Päivitys 2017: Kyllähän se käytännössä kiellettiin ja ilokaasubisnes lopahti / painui maan alle.
Kommentoi