Henri HeikkinenHelsinkiläiset poliitikot ja virkamiehet ovat taas kevään kunniaksi alkaneet yrittää uutta maailmanennätystä hoopoudessa. Tuttuun tapaan aiheena ovat ”romanisiirtolaiset”, joiden suhteen varsinkin vihreillä ovat aivot täysin umpisolmussa.
Helsingin vihreiden nokkahahmo Mari Puoskari on ehdottanut kerjäläisille sisätilamajoituksen järjestämistä. Kaupungin piikkiin tietysti. YLE:n uutisen mukaan Puoskari vastaa kysymykseen mahdollisesta omasta leiriytymisalueesta: ”Kun he joka tapauksessa tulevat tänne, miksipä ei voisi olla tällainen oma alue osoitettuna. Se voisi olla leirikeskus, jossa olisi perustason majoituspalvelua tarjolla”.
Samansuuntaista hyväntahtoista ajattelemattomuutta esitti myös oman puolueeni kokoomuksen ”vihreään siipeen” kuuluva Sirpa Asko-Seljavaara, joka haluaisi myös järjestää kerjäläisille oman leirintäalueen.
Menemättä yhtään pidemmälle siihen, kuka ajattelemattomuuttaan meni ensimmäisenä visioimaan leiriä, johon romanikerjäläiset voitaisiin keskittää, olen erittäin iloinen siitä, että Kokoomuksen Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja Laura Räty on ilmoittanut Kokoomuksen yksimieliseksi kannaksi, ettei mitään kaupungin kustantamaa erillistä leiriä tarvita. Vakavasti otettavista puolueista Helsingissä Kokoomus on ainoa, joka on edes yrittänyt hoitaa kerjäläisasiaa kaupunkilaisten eli veronmaksajien kannalta vastuullisesti.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää, mikä romanikysymyksessä on sellaista, että aivojen käyttö varsinkin vihertävässä osassa poliittista kenttää lopetetaan välittömästi aihealueelle saavuttaessa. En saa kiinni ajatusta, joka auttaisi hahmottamaan, millaisella järkeilyllä päädytään tällaiseen lopputulemaan: Kun jostain toisesta EU-maasta organisoidusti järjestetään joukoittain kerjäläisiä Helsinkiin, oikea tapa reagoida on ryhtyä kaikin keinoin paapomaan näitä tänne kuskattuja mm. järjestämällä heille ilmaisia majoitusmahdollisuuksia, maksamalla kotiinpaluurahoja ja siivoamalla heidän jälkeensä jättämät jätevuoret ”leireistä”, jotka on pystytetty kaikkia palo- ja sähköturvallisuusmääräyksiä rikkoen alueille, joiden käyttötarkoitus on jotain aivan muuta kuin leiriytymiskaatopaikan pito. Ja julkisuuteen leperrellään, että kaiken tämän tarkoituksena on viestittää Romaniaan, että Suomeen ei kannata tulla kerjäämään.
Järjen käyttöä ei ole toistaiseksi kielletty missään asiassa, joten yritän mahdollisimman yksinkertaisesti vääntää rautalangasta, miten itse omaa järkeäni käyttäen ajattelen Helsingin kerjäläiskysymyksestä, vaikkei se minua täällä Oulussa (vielä) koskekaan.
Vetoan tässä kohti Suomen Amnestyn johtaja Frank Johanssoniin, joka on opettanut suomalaisille, että kerjäläisyys on elinkeinotoimintaa. Muissa yhteyksissä on puhuttu turismista. Sellaisiakin puheenvuoroja on kuultu, että kyse on ns. humanitaarisista tapauksista eli saman kaltaisesta ilmiöstä kuin turvapaikanhakijoiden kohdalla. Katsotaan läpi kaikki nämä vaihtoehdot.
Ovatko romanikerjäläiset turisteja? Jos ovat, heidän käytössään on samat majoitusmahdollisuudet kuin muillakin turisteilla. Hotellit, hostellit ja leirintäalueet ovat Romaniasta tulevien turistien käytössä siinä missä mistä tahansa muualtakin aivan, kuten Helsingin Kokoomuksen Laura Räty on todennut. Ei ole helsinkiläisten veronmaksajien tehtävä kustantaa majoitusta tai palveluita yhdelle tietylle turistiryhmälle. Tai jos on, sitten pitää maksaa majoittuminen kaikille muillekin. Muu olisi syrjintää.
Ovatko romanikerjäläiset yrittäjiä, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa? Jos näin on, siinä tapauksessa heitä pitää koskea täsmälleen samojen sääntöjen kuin mitä tahansa muutakin yrittäjyyttä. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogissani. Kaikki ilmoitukset, veroasiat ja muiden pykälien vaatimusten täyttäminen on samanlainen laillinen velvollisuus kaikille yrittäjille. Muu olisi syrjintää.
Ovatko romanikerjäläiset humanitaarisia maahanmuuttajia, esimerkiksi turvapaikanhakijoihin rinnastettavia? Jos ovat, heidän kuuluisi mennä saman prosessin kautta kuin muidenkin turvapaikanhakijoiden. Mikäli he sattuisivat tavoittelemaan tätä kautta taloudellista hyötyä, tässä ei tietenkään olisi heidän etujensa kannalta suurtakaan järkeä, koska EU-maiden kansalaisten hakemuksille tulee nykyään pikahylky. Samojen pelisääntöjen täytyy kuitenkin tässäkin vaihtoehdossa koskea kaikkia samalla tavalla. Muu olisi syrjintää.
Jos joku helsinkiläinen päättäjä sattuisi lukemaan tämän tekstin, kehotan ottamaan aivot käteen. Niin kliseiseltä kuin tämä voi kuulostaakin, olette sen velkaa helsinkiläiselle veronmaksajalle.
Kommentoi