Annetaan talouskasvun hoitaa?

Annetaan talouskasvun hoitaa?

Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen mukaan ”Suomea ei saa säästää hengiltä”. Maan voi ilmeisesti kuitenkin kuristaa hengiltä verottamalla ja velkaantumalla, koska se tuo ääniä. Ovatko ihmiset todellakin niin tyhmiä, etteivät osaa vaatia parempaa?

Kiviniemi, kuten kaikki muutkin ammattipoliitikot ovat kyllä tiedostaneet ongelman, joka on julkisen puolen turpoaminen. Hän, kuten kukaan muukaan ammattipoliitikko, ei kuitenkaan uskalla puuttua tähän kaikkien ongelmien lähtökohtaan vaan julkisella sektorilla työskentelevien 680 000 äänestäjän pelossa jokeltaa joutavuuksia.

Oikeiden ratkaisujen sijaan Kiviniemi ja kumppanit yrittävät vain lupailla raviveikkaukseen verrattavissa olevaa ”kasvua” ikään kuin kyse olisi asiasta, joka tarvitsee vain poliittisesti valita. Kasvu tapahtuu ja hoitaa ongelmat, koska ”me tahdomme niin”.

Luonnollisesti samalla kun toivotaan kasvua, niin sen edellytyksiä lähdetään tuhoamaan korottamalla veroja. Sitten ilmeisesti toivotaan, että asiaa ei huomattaisi eikä sillä olisi mitään sellaisia kielteisiä vaikutuksia, joista kansantaloustiedettä opiskelleen Kiviniemen pitäisi kaiken järjen mukaan olla tietoinen. Minkähän kansan taloustieteestä hänen opiskeluissaan on mahtanut olla kyse?

Kepu lupasi myös 200 000 uutta työpaikkaa. Jäljet pelottavat, koska vuoden 2010 aikana julkisen sektorin työpaikat lisääntyivät jo 38 000:lla. Vertailun vuoksi samaan aikaan eli vuoden 2010 aikana yksityisen sektorin työpaikkojen nettolisäys oli 5000. Saa sitä kestävyysvajetta ihmetellä.

Kiviniemikin on kyllä maininnut varovasti, että menojen kasvua on hillittävä, mutta kiirehti korostamaan, ettei perusturvaan ja lapsiperheiden etuuksiin kajota. Ei tietenkään, sillä leikkaukset kuulostavat pahalta ja vievät ääniä.

Äänet ovat politiikan valuuttaa, eikä todellisuudella tunnu olevan mitään väliä, kunhan nyt riittää kannatusta. Kiviniemen puheet ovat suoraan sanottuna sietämättömiä.

Pahinta on se, että muut puolueet eivät ole yhtään sen parempia! Poliitikot ovat joko tyhmiä, raukkoja, tai valehtelevat kansalle ja tekevät leikkaukset kertomatta etukäteen. Yksikään vaihtoehdoista ei ole hyvä.

Paradoksaalista on, että viimeinen vaihtoehto on huonoista paras.

Jos poliitikot ovat valehtelevia pelkureita ja antavat Raimo Sailaksen kirjoittaa hallitusohjelman ydinkohdat, lopputulos on ainakin taloudellisesti kansan ja valtion kannalta parempi kuin jos poliitikot olisivat rehellisiä pelkureita, jotka tekevät myös hallitusohjelman vastuuttomien lupausten ja vaaleanpunaisille pilvihattaroille rakennettujen oletusten pohjalta.

Tosiasia on se, että jo muutamassa vuodessa Suomi voi olla peruuttamattomasti vaikeuksissa, eikä yhdenkään puolueen vaaliohjelmilla velanottoa pystytä lopettamaan.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Kasevan laskelmien mukaan puolueiden keinoilla saataisiin velanottoa vähennettyä parhaimmillaankin vain neljänneksen verran. Kaseva kertoi myös, että puolueiden uhkaamat parin miljardin leikkaukset kattavat niukin naukin valtion velan korkomenojen lisäyksen! Vuoteen 2015 mennessä valtion velanhoitokulut uhkaavat nousta jopa viiteen miljardiin vuodessa.

Kiviniemen ja muiden haaveet talouskasvusta taas ovat silkkaa utopiaa. Kuuden miljardin lisäys valtion tuloihin edellyttäisi viiden prosentin vuosittaista talouskasvua. Juuri ennen talouskriisiä talouskasvu oli hieman yli kolme prosenttia.

Miksi poliitikkoja ei panna lujille taloushuuheloinnistaan? Nyt tekemällä tehdään kaksin käsin lujaa vauhtia Suomesta uutta Kreikkaa, eikä kukaan puutu asiaan mitenkään.

Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, että Timo Soinin epävirallista perintöprinssessaa Vesa-Matti Saarakkalaa on vedelty kölin alta toista viikkoa huvittavasta postmodernismi-hölmöilystä vaaliohjelmassa. Asiasta, jolla ei ole oikeasti tuon taivaallista merkitystä mihinkään. Talousasioista Saarakkalaa tulisi tentata!

Suomineito on tällä hetkellä todella vaikeasti ylipainoinen, ja lisäksi se on työntänyt pään syvälle hanuriinsa. On totta, ettei ylipainoa paranneta summittaisilla leikkauksilla. Jalaton läski on yhä läski, vaikka paino laskeekin.

Suomi-neito 2000-luvulla.

Tiukka talouskuuri on kuitenkin välttämättömyys, ja jos seuraava hallitus ei kykene sitä tekemään, edessä on kriisi ja 90-lukulainen pakkosopeutus. Kepulaiset hurskastelevat mielellään ”90-luvun virheistä” eli käytännössä valtiontalouden tervehdyttämistoimista, joita Lipposen ensimmäinen hallitus joutui tekemään selkä seinää vasten.

Jos näillä linjoilla jatketaan, ollaan jo muutamassa vuodessa tilanteessa, jossa Lipponen I:n säästöohjelma alkaa muistuttaa lahjatoivelistaa joulupukille.

Koska hallituksen pitää nauttia eduskunnan enemmistön luottamusta, siellä täytyy olla käytännössä vähintään kolme puoluetta. Jos kukin kolmesta saa ensin rajata säästötoimien ulkopuolelle edes tärkeimmät omat suosikkialueensa, pöytään jäävillä pelimerkeillä siirretään Suomen konkurssia ehkä kolmella viikolla eteenpäin.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat