Henri HeikkinenTaas on se aika vuodesta, kun naiset pääsevät avautumaan tekaistuista tasa-arvo-ongelmistaan, törkeimpänä valheena se, miten naisten euro on muka 80 senttiä. Vaikka tämä fraasi on kerta toisensa jälkeen osoitettu merkityksettömäksi hokemaksi, ei se estä vieteriukon pomppaamista esiin aina uudestaan ja uudestaan.
Kysymyksessä on uskonkappale, jonka avulla naispoliitikot höynäyttävät naisäänestäjiä siihen perusteettomaan harhaluuloon, että tilanteessa on jotain epäoikeudenmukaista, joka vaatii poliittisesti päätettyjä pakkotoimia.Vaikka tiedän jo valmiiksi, ettei tälläkään kirjoituksella tule olemaan asiaan mitään vaikutuksia, väännän alkuun rautalangasta, miksi tuo myytti 80 sentistä on pelkkää höpönlöpöä.
Naiset tekevät eri töitä kuin miehet, vaikka heitä ei mikään estä hakeutumasta esimerkiksi teknillisille aloille, joilla palkat ovat keskimäärin parempia kuin vaikkapa naisten suosimilla hoiva-aloilla. Naiset tekevät myös selvästi vähemmän työtä kuin miehet, kun katsotaan työtunteja vuodessa. Lisäksi naiset tekevät selvästi vähemmän ylitöitä kuin miehet. Nämä ovat faktoja.
Se, että populaatiotasolla naiset tienaavat vähemmän kuin miehet, on seurausta heidän omasta toiminnastaan. Matalapalkka-aloille hakeutuminen ja määrällisesti vähäisempi määrä työtä tarkoittaa, että naisten palkkasumma jaettuna töissä käyvien naisten määrällä on alhaisempi kuin miesten vastaava luku. Tämä on täysin oikein, eikä tilanteessa ole mitään tasa-arvo-ongelmaa.
Samalla työllä, koulutuksella ja kokemuksella naiset saavat käytännössä saman palkan kuin miehetkin. Tilastollinen ero on mitättömän pieni kolme senttiä, joka voi selittyä ihan rohkeudella vaatia palkankorotuksia siellä, missä se on paikallisesti mahdollista.
Ennen kuin ensimmäinen kilarit saanut palkkatasa-arvofanaatikko hyökkää kommentoimaan, että entäs kotityöt kuten lasten hoito, kehotan tutustumaan esimerkiksi työministeriön selvitykseen vuodelta 2003 (”Työssäjaksaminen kiireiden ja vapaa-ajan puristuksessa”). Siinä todetaan, että kotityötkin mukaan lukien miesten kokonaistyötuntimäärä on 14 prosenttia naisten kokonaistyötuntimäärää suurempi.
Eläkejärjestelmä puolestaan sortaa miehiä monellakin tavalla. Mies saa eläkejärjestelmään sijoittamastaan eurosta takaisin noin 84 senttiä, kun taas naisen euro palautuu hänelle eläkejärjestelmästä 1,20 eurona. Paitsi että eläkejärjestelmä on valtava ylisukupolvinen pyramidihuijaus, se siirtää valtavan määrän miesten maksamia eläkevaroja naisten taskuihin.
Työssäkäyvä mies maksaa eläkejärjestelmään suurimmat kulut ja hyötyy vähiten. Sama muuten koskee terveydenhuoltoa, jonka kustannuksista miehet korkeampien verojensa takia maksavat selvästi enemmän kuin naiset. Miesten osuus saaduista terveydenhuolto- ja muista hoivapalveluista on kustannuksina mitaten kuitenkin vain noin 40 prosenttia.
Entäpä sitten ainainen kitinä siitä, että naisia ei ole riittävästi johtotehtävissä? Viime aikoina on taas vouhotettu siitä, että pörssiyhtiöiden hallituksissa ei ole ”tarpeeksi” naisia. EU-komissaari Viviane Reding on uhkaillut yrityksiä, että naisille varataan paikkoja yksityisten yritysten hallituksista jos ei hyvällä, niin sitten pahalla (eli säätämällä direktiivi tai laki hallituspaikkojen kiintiöimisestä sukupuolille).
Suomessa useat eturivin naispoliitikot ovat ottaneet teeman keppihevosekseen. Tätä röyhkeää hyökkäystä yksityisen omaisuuden suojaa vastaan loivennellaan selittämällä, että kiintiöt olisivat ”vain väliaikaisia”, ja ne voitaisiin poistaa sitten, kun naiset ovat niiden myötä voimaantuneet, valtavirtaistuneet ja mitälieneentynteetkään hakeutumaan yritysten johtopaikoille.
Kuuluisia esimerkkejä valtion määräämistä ”väliaikaisista” pakoista, jotka todella on sittemmin kumottu, tuleekin mieleen heti useita. Ei kun hetkinen, eipäs tulekaan. Ihan oikeasti nyt, naiset. Milloin ajattelitte kasvaa niin aikuisiksi, että pärjäätte ilman apupyöriä?
Uusia yrityksiä perustetaan joka vuosi tuhansittain. Kaikista yrityksistä ns. naisyrityksiä on jo yksi kolmasosa. Ei ole olemassa mitään sellaista lainsäädännöstä tai muista ulkoisista pakottavista tekijöistä johtuvaa syytä, joka estäisi naisia perustamasta yrityksiä ja nimittämästä sellaisten hallituksiin vaikka pelkkiä naisia. Mikään laki ei kiellä naisten perustamia, omistamia ja hallinnoimia yrityksiä listautumasta pörssiin. Menkää ja tehkää, niin miehetkin toimivat.
Naisten päivän kunniaksi siteeraan lopuksi erästä Uuden Suomen uutisen kommentoijaa, nimimerkkiä Matti V: ”Naisille tarvitaan vähintään 40 prosentin kiintiöt hitsariksi, puliukoksi, nuohoojaksi, syrjäytyneeksi, jätekuskiksi, automekaanikoksi, kirvesmieheksi, sotilaaksi, rekkakuskiksi, työkoneiden kuljettajaksi, metsuriksi, putkimieheksi, kattoasentajaksi, raudoittajaksi…” Itse lisäisin listaan vielä itsemurhan tekijät, väkivallan uhrit, asunnottomat ja vangit.
Naisilla on ollut jo pitkään Suomessa täysi mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka useat elämässään pitkälle päässeet, pääministeriä ja presidenttiä myöten ovat osoittaneet. Älkää mitätöikö heidän saavutuksiaan vaatimalla kaikille apurattaita.
Täysin aiheeton ininä ”80 sentistä” ja vaatimukset uusista naiskiintiöistä kuvastavat loppujen lopuksi ikiaikaista totuutta: Aina on kyse rahasta ja vallasta. Niitähän naiset tuntuvat olevan vailla. Ei vain tunnu kelpaavan, että niitä pitää tavoitella samoilla, kaikille avoimilla pelisäännöillä.
Kommentoi