Henri HeikkinenKokoomusnuorten, perussuomalaisten nuorten ja Suomen kristillisdemokraattisten nuorten eroaminen Allianssista sai tänään taas yhden närkästyneen vastalauseen. Demarinuoret ja ruotsalaiset nuoret penäävät vastuullisuutta politiikassa ja sitoutuvat kehittämään Allianssia pitkäjänteisesti.
Eronneiden väitteitä korruptiosta ja pöhöttyneisyydestä ei edelleenkään lähdetty kiistämään. Vastauksena kritiikkiin totesi Ruotsalaisten nuorten Åkerö, että ”Allianssi on suomalaisten nuorisojärjestöjen yhteistyöelin ja merkittävä nuoristyön asiantuntija”. Sama latinaksi: ”Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit”.
Huomioni kiinnittyikin demarinuorten Kontion väitteisiin. Hänen mukaansa ”näiden patamustien konservatiivien eroaminen Allianssista voidaan nähdä liikahduksena eroon sopimusyhteiskunnasta. He eivät ole valmiita keskustelemaan tai sallimaan demokratian tuloksia”.
Voisin tietenkin mainita jotain tässä demareista ja sopimusyhteiskunnasta.
”Sopimusyhteiskuntaa kaventaviksi tekijöiksi katsotaan sopimusten rikkomukset sekä se, että valtiovalta tai jokin muu taho sanelee asioita sen sijaan, että jättäisi ne vapaasti sovittaviksi.” -Wikipedia
Sopimusyhteiskunnan mallia Suomessa näyttää mm. AKT, joka säännöllisesti ottaa panttivangikseen koko kansantalouden ihan silkkaa ahneuttaan. Toisaalta ylhäältä saneltu ”kansandemokratia” ja yleissitovat sopimukset joilta ei voi välttyä ovat ilmeisesti niitä demokratian keinoja tuolla vasemmalla laidalla.
Mutta itse asiaan. Allianssi ei ylipäätään ole mikään sellainen foorumi, jonka puitteissa esimerkiksi poliittiset nuorisojärjestöt sopisivat poliittisista asioista ”demokratian keinoin”. Siihen kuuluu hirveä liuta ties mitä muitakin järjestöjä kuorolauluyhdistyksistä pieni- ja isojalkaisten etujärjestöön. Ei sillä ole mitään roolia poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen linjausten yhteensovittamisen suhteen. Allianssin tehtävä on oikeasti rahan kinuaminen valtiolta itselleen ja jäsenjärjestöilleen näiden projekteihin (jotka eivät toteutuisi ilman valtion rahaa, koska kukaan ei laittaisi niihin penniäkään omaa rahaa).
Jos Allianssista eronneet katsovat koko organisaation olevan lähinnä turha, korruptoitunut rahareikä, niin mitähän ”kehittämistä” siinä olisi jäsenenä ollut? Aloite organisaation lakkauttamisesta ja henkilöstön poispotkimisesta olisi epäilemättä mennyt raikuvin aplodein läpi.
Ei Allianssin kaltaisiin mätiin toisten rahoilla toimijoihin vaikuteta sisältä päin. Kun ylioppilaskuntia alkoi erota opiskelijoiden liikuntaliitosta vuosikausien tuloksettomien vaikuttamisyritysten jälkeen, miten byrokraatit ratkaisivat asian? Käynnistämällä sisäisen keskustelun, jonka päämääränä oli esitetyn kritiikin todellinen huomioon ottaminen ja toimintatapojen muuttaminen niiden suuntaisesti? Ei, vaan liittämällä SYL:n ja SAMOK:n suoraan Opiskelijoiden liikuntaliiton jäseneksi. Kaikki eronneet olivat taas OLL:n pakkojäseniä.
Ainoa tapa vaikuttaa näihin ”vaikuttajaorganisaatioihin” on osoittaa niiden tarpeettomuus ja mädännäisyys julkisesti niin kauan, ettei yksikään itseään kunnioittava taho lähde sellaiseen toimintaan mukaan. Kontio, Åkerö ja kumppanit lienevät eniten huolissaan omista ja kavereidensa tulevista vihreistä (sic!) oksista. Mitä enemmän monialaisten yhteistyöverkostojen kehittämishankkeen projektikoordinaattorin paikkoja verovaroin saadaan luotua, sen parempi. Tähän viittaa vahvasti ainakin se, ettei kumpikaan heistä ole ottanut mitään kantaa Rydmanin, Elon ja Ruotsalan esittämään sisällölliseen kritiikkiin vaan ainoastaan pieksänyt dramaattisesti leipäläpeä.
Kommentoi