Järkytyin hiljattain kun kuulin aika surullisen tarinan eräältä mukavan oloiselta vanhukselta. Hän kertoi tuttavastaan joka oli puhekyvyttömänä ollut Oulussa vuodeosastolla:
– Kyseistä henkilöä ei oltu pesty aikoihin eikä vaihdettu vaippoja yms. henkilökunta ei ollut ”ehtinyt” (viitsinyt)
– Lääkärin kierroksella vanhus peiteltiin paksuihin peittoihin ettei uloste haisisi ja lääkäri huomaisi
– Kun viimein joku vaivautui vaipat vaihtamaan oli raukalla alapää täynnä haavaumia ja uloste kuivunut ihoon kiinniMiten tällainen on mahdollista? Rouvan kertomuksen olot kuulostavat joltain Romanialaiselta mielisairaalalta – Ei todellakaan tulisi olla mahdollista Suomessa.
Luulin kyseessä olevan sairaan yksittäistapauksen, kunnes luin Aamulehden verkkosivuilta vastaavista tapauksista Tampereelta. Ilmeisesti näin tehdään vanhustenhuoltolaitoksissa ympäri Suomen. Kaikkein ikävämpää on se, että kotihoidossakin mennään jo samaan.
Vanhuksen pakottaminen laskemaan alleen ja käyttämään vaippoja on jo itsessään ihmisarvoa alentavaa. Kun tällainen vaippoja käyttävä, avuton ihminen jätetään muhimaan omaan virtsaansa ja ulosteeseensa olisi se jo tuomittava pahoinpitelyksi.
Toinen ongelma on vanhusten aliravitsemus ja suoranainen kuivuminen, kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa auttamaan vanhusta syömään ja juomaan – eikä se vähäinenkään ruoka aina niin ravitsevaa ole, jotain porkkanavellia ja kuiva leivänkannikka.
En tahdo syyllistää hoitajia, jotka varmasti tekevät parhaansa – kunnes turhautuvat työhönsä eivätkä enää välitä. Tiedän kuitenkin hoitajia jotka oikeasti pitävät työstään ja arvostavat potilaitaan ihmisinä. Uskon yhä naiivisti että laiminlyöntitapauksissa kyseessä on määrärahojen puutteesta johtuva kiire ja työvoiman puute. Haluan myös uskoa, että lukemani ja kuulemani kauhutarinat ovat harvinaisia yksittäistapauksia.
Asiantuntemukseni ei tällä alalla ole riittävän kova voidakseni vaatia mitään toimenpiteitä konsultoimatta muita, mutta äkkiseltään mielestäni yksi ratkaisu olisi kouluttaa yksinkertaisiin – mutta ei todellakaan vähäpätöisiin – tehtäviin ihmisiä pikaisilla kursseilla, koska tällaisissa töissä joita kuka tahansa osaa tehdä on aivan turha käyttää korkeakoulun käyneitä hoitajia tai lääkäreitä, joita lisäksi on liian vähän. Toivoisin että tämän lukisi joku hoitoalan ammattilainen ja antaisi palautetta – kertoisi minulle onko ehdotuksessani järkeä.
Väärinkäsitysten välttämiseksi en todellakaan tarkoita ihmisiä koulutettavaksi varsinaiseen hoitotyöhön, vaan lähinnä hoitotyötä avustaviin tehtäviin, jotka eivät vaadi niinkään erikoisosaamista, kuin halua auttaa.
Eivät ihmisrakkaus ja empatia ole koulussa opetettavia asioita. Ajatuksen tähän sain eräältä vanhemmalta naishenkilöltä hoitoalalla joka valitteli sitä, miten iso osa ajasta menee sellaiseen työhön jonka osaisi tehdä kuka tahansa. En tiedä missä näin on, enkä tiedä käytäntöä. Voisiko joku lukijoista viisastaa minua?
Hoitotyö on yksi tärkeimmistä asioista yhteiskunnassamme ja minua harmittaa nähdä ongelmia siinä. Jokainen meistä on joskus hoidettavana, mutta on ymmärrettävä ettei rahaa ole loputtomasti. Niin kauan kuin varallisuus ei lisäänny on tärkeää yrittää keksiä keinoja siihen, miten sama raha saataisiin riittämään paremmin. Uskon että teillä alan ihmisillä olisi siihen keinoja jos ne saataisiin vain esille. Itse voin yrittäjänä ja veronmaksajana lähinnä koittaa lisätä tulopuolta kunnalle omalta osaltani.
Rollaattorin kanssa liikkunut mummuni joutui reilu viisi vuotta sitten Hatanpäälle, kun katkaisi kätensä kaaduttuaan kotonaan. Hatanpäällä mummulle laitettiin välittömästi vaipat, kun hän ei käsi paketissa pystynyt rollaattoria käyttämään ja kulkemaan itse vessaan. Hyvin yksin kotona pärjännyt mummu sai pahat makuuhaavat ja laitostui viikossa täysin avuttomaksi. Eikä mennyt kuin puoli vuotta, kun lonkkaleikkausjono lyheni taas yhdellä vanhuksella.
Vanhainkodit ja vastaavat hoitolaitokset ovat muodostuneet varsinaisiksi kuolemanloukuiksi, jossa kaikkensa antaneet vanhukset makaavat loppuelämänsä sängynpohjalla märissä vaipoissa elämänhalu nopeasti hiipuen. Emme voi odottaa, emmekä vaatia että isovanhempiemme olisi hyvä olla laitoksessa. Meidän täytyy huolehtia itse siitä, että vanhemmillamme ja isovanhemmillamme on hyvä olla. Emme voi ulkoistaa rakastamista.
Yhden asian lupaan omille vanhemmilleni. Yhtään päivää teillä ei tarvitse olla kunnallisen ”vanhustenhoidon” armoilla, makuuhaavoista kärsien, vaippojen vankina. Sen eteen teen töitä.
Kommentoi