Siirtolaisuus ja ulkomaalaispolitiikka, osa III

Aikaisemmissa kirjoituksissani käsittelin ensin maahanmuuttoa yleisesti, tämän jälkeen turvapaikkapolitiikan näkökulmasta. Tässä osassa keskityn työperäiseen maahanmuuttoon ja kotouttamiseen.

Työperäisen maahanmuuton pitäisi perustua vain ja ainoastaan suoraan työllistymiseen. Puheet työvoimapulasta yksityisellä sektorilla ovat valetta, sillä mikä tahansa yksityisen sektorin yritys osaa rekrytoida tarvitsemaansa erityisosaamista ulkomailta, mikäli sitä ei ole tarjolla kotimaassa. Maahan ei tule asuttaa ihmisiä työnhakuun, sillä suomalaisiin yrityksiin voi hakea töihin myös ulkomailta.

Mikäli henkilöllä on suomalainen työpaikka, ei häneltä tule edellyttää mitään muuta oleskeluluvan saamiseksi. Luonnollisesti on kontrolloitava, että työpaikat ovat todellisia eivätkä maahantulobisneksen pyörittämisen vuoksi pystytettyjä lumetyöpaikkoja. Selvää on myös, että poikkeuksen muodostavat henkilöt, joilla on edellytykset ja aikeet yrityksen perustamiseen Suomessa, esimerkiksi olemassa oleva ja toimiva yritys ulkomailla tai poikkeuksellisen korkea varallisuus.

Jokainen uusi James Finlayson on lämpimästi tervetullut Suomeen.

Työn syystä tai toisesta päätyttyä on henkilöllä toki oltava mahdollisuus jäädä määräajaksi hakemaan uutta työtä. Mahdollisuus sosiaaliturvaan tulee antaa vasta määräajan, esimerkiksi viiden vuoden työssäolon, jälkeen. Työelämään päässeiden tulee olla ainoita, joilla on oikeus perheenyhdistämiseen, ja heidän perheillään tulisi olla mahdollisuus elää ja opiskella Suomessa.

Omilla rahoilla ilman asumis- tai toimeentulotukea kustannettu vuokra- tai omistusasunto on myös laitettava ehdottomaksi edellytykseksi perheenyhdistämiselle. Jo nyt on näköpiirissä että lähestyvä turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisten suma tulee tuomaan kokonaisia sukuja, jotka yhdistetään Suomessa sijaitseviin vastaanottokeskuksiin.

Julkisen sektorin kärsiessä työvoimapulasta, esimerkiksi sairaanhoitohenkilöstön osalta, on ensisijainen keino kouluttaa olemassa olevaa työvoimareserviä tarvittaviin ammatteihin. Mikäli pula on akuutti, on aina mahdollista rekrytoida koulutettua väkeä suoraan ulkomailta töihin.

Eräs mahdollinen ratkaisu olisi käyttää kehitysapurahoja niin, että ulkomaille perustettaisiin suomalaisia oppilaitoksia, joissa ammatillisen koulutuksen lisäksi opetettaisiin myös Suomen kieltä ja kulttuuria. Näin valmistuneilla olisi paremmat edellytykset työllistyä Suomessa.

Muuta kuin maahanmuuttajapolitiikkaa pitäisi muuttaa niin, että työnhaku Suomesta olisi houkuttelevampaa.

Nykyisellään tiukka verotus ja korkeat elinkustannukset vähentävät Suomen houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen silmissä. Suomesta tapahtuu jo nyt aivovuotoa ulkomaille, kun ansaintamahdollisuudet ovat paljon paremmat muualla. Meidän tulisi vähentää valtion kulutusta radikaalisti ja näin mahdollistaa alhaisempi verotus. Uusia Fazereita, Pauligeja ja Sinebrychoffeja ei nykyisellä politiikalla maahan tule yhtään, sen sijaan olemassa olevat hyvätuloiset lähtevät pois.

Avioliiton tulee luonnollisesti olla syy oleskeluun Suomessa. Mahdollisuudet kulissiavioliittoihin ovat aina olemassa, mutta pidän riskiä verrattain pienenä. Avioliiton myötä oleskeluluvan saaneiden lupa mitätöityy eron syntyessä, jos pariskunnalla ei ole lapsia, tai henkilö ei ole työllistynyt Suomessa olon aikana.

Juuri mikään maa ei tarjoa ilmaista koulutusta, eikä Suomenkaan tulisi sitä tarjota ulkomaan kansalaisille. Suomen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta on perusteltua periä vuosittaista lukukausimaksua, lukuun ottamatta maita, joissa suomalaiset voivat vastavuoroisesti opiskella maksutta.

Tämän ei tule kuitenkaan rajoittaa lahjakkaiden ihmisten pääsyä maahan, vaan poikkeuksellisen korkeatasoisille oppilaille tulee myöntää vapautus lukukausimaksusta.

Ennen kuin joku ehtii tarttua tähän, korostan, ettei lukukausimaksuja tulisi edelleenkään kohdistaa suomalaisiin opiskelijoihin. Opintojen päätyttyä henkilöllä olisi noin vuoden määräaika hakea töitä Suomesta, jonka jälkeen oleskelulupa mitätöityy. Suomalaista koulutusta voidaan aktiivisesti markkinoida ulkomaille, ja siitä voitaisiin oikein toteutettuna saada maallemme hyvä ja tuottava vientituote.

Huolimatta alkuperäisestä maahantuloperusteesta niin sanottu kotouttaminen on haasteellista kaikille Suomeen tulleille. Kaikilla oleskeluluvan saaneilla tulisi olla mahdollisuus opiskella Suomen kieltä ja kulttuuria. Tästä esimerkkinä brasilialainen äitini, jolla ei ollut 30 vuotta sitten Puolangalla järkevää mahdollisuutta opiskella Suomea. Hänen kielitaitonsa on yhä turhan heikko, vaikka hän on muuten täysin sopeutunut ja tehnyt myös pitkän työuran.

Kotouttaminen tulisi tehdä ensisijaisesti suomalaisesta näkökulmasta, eikä muita kuin suomalaista kulttuuria tulisi tukea verovaroin. Monikulttuurisuuden vaaliminen estää maahanmuuttajia sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Äitini kertoi minulle olleensa joskus mukana jossain monikulttuurisuuspuuhastelussa, mutta lähteneensä siitä pois, koska siinä ei hänen mielestään ollut mitään järkeä. Siellä ainoastaan maahanmuuttajat puuhastelivat keskenään ja monikulttuurisuuteen ihastuneet suomalaiset halusivat heidän korostavan omaa eksoottista kulttuuriaan. Hän saattoi mielestään tavata brasilialaisia ystäviään ilman valtion tukeakin.

Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaa Wille Rydmania lainaten, ”Ainostaan sellainen maahanmuuttopolitiikka on onnistunutta, jossa muuttajat sopeutetaan osaksi ympäröivää yhteiskuntaa”. Tällä ei ole mitään tekemistä suvaitsevaisuuden kanssa, sillä muita kulttuureja voidaan kyllä suvaita ilman, että niitä erityisesti julkisin varoin pönkitetään.

Meidän ei pidä joustaa omista tavoistamme sen vuoksi, että varotaan loukkaamasta muita, sillä näin toimimalla aiheutetaan ainoastaan eripuraisuutta ja muukalaisvihaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä on taannoinen kohu maahanmuuttajien omasta uimahallivuorosta, joka käytännössä oli tietylle ryhmälle uskonnollisin perustein varattu. Tällaiset järjestelyt eivät edesauta kotoutumista vaan estävät sitä ylläpitämällä joidenkin maahan tulleiden ryhmittymien omia ahdasmielisiä ja primitiivisiä käyttäytymismalleja, jotka eivät avoimeen ja nykyaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan yksinkertaisesti sovi.

Rikoksia tekevien henkilöiden välitön karkottaminen pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys. Mikäli maahanmuuttaja, oleskeluluvan perusteesta huolimatta, syyllistyy rikokseen, josta hänelle tuomitaan ehdotonta tai ehdollista vankeutta, tulisi oleskelulupa välittömästi mitätöidä. Tämä pelotevaikutus ehkäisisi maahanmuuttajien tekemää rikollisuutta huomattavasti.

Maahanmuutossa ja kotouttamisessa on tehty paljon virheitä, mutta ei mitään sellaista, mitä ei vielä pystyisi suunnanmuutoksilla korjaamaan. Yhteiskunnan tulee toimia ensisijaisesti järkevästi ja jäsentensä etua ajaen. Meidän ei tule käyttää toimintamme perusteina mitään subjektiivisia arvoja, kuten epämääräinen globaali vastuu, tai mittaamattomia määreitä, kuten maahanmuuton rikkaus. Järkevästi ja tasapuolisesti toimimalla voidaan maailmaa parantaa parhaalla mahdollisella tavalla, ilman, että siitä tarvitsee meidän itsemme kärsiä.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Kuukauden VALCO -tuote

VALCO -verkkokauppa on minun luotettava kauppani. Ostamalla sieltä tuet tätä blogia. t: Henri

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat