Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman herätti rohkealla avauksellaan tiistain Helsingin Sanomissa tarpeellista keskustelua Suomen tulevaisuudesta ja maahanmuuttopolitiikasta. Ehdotus kiintiöpakolaisjärjestelmästä luopumisesta varmasti tulee herättämään kohua ja hyvä niin, sillä huono maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikka ovat erittäin suuria uhkia niin Suomelle kuin muillekin länsimaisille hyvinvointiyhteiskunnille. Tämän ovat huomanneet jopa Vihreät nuoret ja opiskelijat tiistaisessa kannanotossaan ja tärkeää onkin, että maahanmuuttopolitiikasta puhutaan enemmän – tai ainakin järkevämmin.
Ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti maahanmuutto, vaan ne ihmiset joilla ei ole edellytyksiä tai halua integroitua yhteiskunnan tuottavaksi osaksi, kuten lukutaidottomat ja länsimaiseen yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvat. Lisäksi Suomeen luotu ”kotouttamisteollisuus” pyrkii ylläpitämällä maahanmuuttajien kulttuurista identiteettiä estämään heitä vahingossakaan integroitumasta suomalaiseen yhteiskuntaan, jolloin syntyy väkisin konflikteja.
Monikulttuurismi korostaa juuri sitä miksi ihmiset syrjivät toisiaan, eli erilaisuutta. Järjestetään monikulttuurisia kerhoja, joissa maahanmuuttajat tutustuvat lähinnä toisiin samasta maasta tulleisiin, käytetään satoja tuhansia euroja erilaisiin muka syrjäytymistä ehkäiseviin hankkeisiin joissa maahanmuuttajat lähinnä harrastavat keskenään ja projektikoordinaattorit nostavat palkkaa ilman tulosvastuuta. Ehkä pahimpana esimerkkinä valtakulttuurin polkeminen monikultturismin tieltä, kuten joulujuhlien ja suvivirren kieltäminen kouluissa.
Parhaiten yhteiskuntaan tuntuvat integroituneen ne maahanmuuttajat, jotka eivät ole päässeet – tai joutuneet erilaisten kotouttamistoimien kohteeksi. Oma brasilialainen äitini tuli 80 –luvulla Suomeen, keskelle Kainuun korpea Puolangalle. Hänen oli pakko opetella kieli ja opetti oman äidinkielensä perheelleen, eikä hänen kulttuurinen identiteettinsä siitä kärsinyt, vaikkei Puolangalla ollut monikulttuurihalleja tai brasilialaisen kulttuurin tapahtumia.
En näe muita keinoja hoitaa ongelmaa, kuin kiristää maahanmuuttopolitiikkaa niiden osalta, joiden integrointi on vaikeinta, sillä velkaisella Suomella ei ole varaa elättää tuhansia sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti kotoudu. Samalla meidän täytyy edesauttaa jo olemassa olevien maahanmuuttajien integrointia esimerkiksi Vihreiden nuorten esittämin keinoin, eli lisäämällä kielten opetusta ja ehkäisemällä kanta- ja maahanmuuttajien koulujen eriytymistä.
Jo maassa olevien kotoutumisrajotteisten luomiin ongelmiin voidaan puuttua laskemalla karkoituskynnystä, joka ilmenisi välittömänä pelotevaikutuksena, sekä parantaisi myös kantaväestön suhtautumista maahanmuuttajiin ja toimivasti poistaisi pahimmat ongelmien aiheuttajat. Tätä puoltavat myös inhimilliset syyt – ainakin jos ajatellaan ulkomaalaisten rikollisten uhrien kannalta.
