Hyvinvointivaltio – vähän kuin itseäsi pettäisit

Keskustan Jarmo Korhonen rusketti kieltään blogissaan ihan kunnolla syyttämällä ”Suomen oikeistoliberaaleja” siitä, että verotus kiristyy jatkuvasti, mutta sosiaaliturvassa on huomattavasti aukkoja. Teksti oli suoraan kuin pikku pioneerin aapisesta. Massoja kosiskeleva ja sosialismin ongelmat tunnustava, mutta kaiken oikeiston syyksi laittava.

Jos sivuutetaan se tosiseikka, että esimerkiksi eduskunnassa ei tällä hetkellä ole yhtään oikeistoliberaalia eikä kyseistä aatesuuntaa tunnu muutenkaan Suomessa kannattavan minun ja Elina Lepomäken lisäksi käytännössä kukaan poliitikko, Korhosen lapsellisessa kirjoituksessa on kyllä eräs totuuden siemen. Hyvinvointivaltiossa on nimittäin sellainen pienenpieni valuvirhe, että se on ajan myötä itsensä tuhoava. Korhosen teksti kertoo aika selkeästi, miksi.

Huolenpito vähäosaisista on kaunis ajatus, johon kokisin koko hyvinvointivaltion ideologian pohjautuvan. Tätä ajatusta minäkin kannatan, mutta valitettavasti toteutus ei ole jäänyt minun kannattamalleni tasolle. Ketään siitä ei voi syyttää, koska syy on koko demokraattisessa järjestelmässä.

Ensin päätetään auttaa kaikkein heikko-osaisimpia ja luodaan julkinen tukijärjestelmä. Tukijärjestelmä on niin suosittu äänestäjien keskuudessa, että sitä laajennetaan. Ilmaista rahaa ja kaikkea kivaa lupaamalla äänestäjiltä saa kannatusta.

Eduskuntavaaliehdokkaana sen huomaa siitä, kun kaikki potentiaaliset äänestäjät kysyvät, kenen asioita ehdokas ajaa, eli mille viiteryhmälle mahdollinen kansanedustaja hankkisi valtiolta lisää rahaa.

Koska kansalle ilmaiset palvelut kelpaavat, poliitikot järjestävät niitä mahdollisimman paljon. Valitettavasti valtio ei itse tuota mitään vaan ottaa toimintoihinsa tarvitsemansa rahat väkisin muilta, joten veroja täytyy korottaa.

Veroja korottamalla saadaan lisää rahaa, jolloin poliitikot voivat ostaa itselleen työpaikkoja tarjoamalla lisää julkisia palveluita. Valitettavasti verojen korotus lisää työttömyyttä ja nostaa hintoja. Yhä useampi tarvitsee julkista apua, jolloin poliitikot kehittävät yhä uusia julkisia palveluita. Mukavuudenhaluista kansaa mielistelevät poliitikot ovat kuin palomiehiä, jotka sytyttävät tulipaloja päästäkseen sitten sammuttamaan niitä.

Palvelut nielevät taas lisää rahaa, jolloin nostetaan jälleen veroja. Taas kurjuus lisääntyy ja palvelujen kysyntä kasvaa. Sivutuotteena ihmiset tehdään vieläpä riippuvaiseksi julkisista palveluista, jolloin vaihtoehtojen ei edes kuvitella olevan mahdollisia. Ennen 80-lukua ei Suomessa tainnut olla elämää, koska julkiset palvelut olivat murto-osan nykyisistä. Ihmisistä tulee pikkuhiljaa sokeita käenpoikia, jotka eivät osaa tehdä muuta kuin kiljua emolta lisää valmiiksi pureskeltua mössöä suoraan kurkkuun oksennettuna.

Kierre on valmis ja loputon. Kaikki puolueet ajavat nytkin ”hyvinvointivaltion säilyttämistä”, koska mikä tahansa muu olisi poliittinen itsemurha. Reseptinä jokaisella on verojen korotus, vaikka jotkut puhuvat varovasti jo leikkauksistakin. Huippuunsa vietyä vastuullisuutta edustavat ne kannanotot, joissa valtion velan kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen saadaan pysähtymään peräti vaalikauden loppuun mennessä. Tämä merkitsee sitä, että velan absoluuttisen määrän kasvu voi jatkua, kunhan se kasvaa hitaammin kuin BKT. Ja tällaistenkin vaatimusten esittäjien kimppuun käydään välittömästi ja vaaditaan kertomaan, mistä leikataan.

Kuten Jarmo Korhonen kirjoittaa, kaikkien palvelujen järjestämiseen tarvittavien verojen korottaminen tekee pienituloisen elämästä helvettiä. Toisaalta kun rahat ovat tiukassa, ei tukia voida nostaa, vaan kaikkialta täytyy leikata. Kun ei uskalleta tehdä muutoksia, höylätään sieltä täältä juustohöylällä, jolloin kaikkien palvelujen taso heikkenee.

Mikäli tässä valtiossa jotain hyvinvointia halutaan säilyttää, täytyy tosiasiat tunnustaa. Kaikki julkiset palvelut tulisi laittaa luupin alle, sillä nyt ollaan jo siinä tilanteessa, ettei kukaan tässä maassa edes tiedä mihin kaikkeen julkista rahaa laitetaan.

Erästä suosikkilauluani mukaillen: ”Raha ei sikiä kunnissa, työmies! Se syntyy sinun työstäsi työmies! Sinun ja eukkosi raadannasta valtio kiskoo miljoonansa, ja minne ne miljoonat sijoitetaan, kas sitä ei duunari tietää saa.”

Jokainen julkinen rahareikä tulisi tutkia. Tämän jälkeen palvelut arvioidaan sen mukaan, ovatko ne tärkeitä, mukavia, turhia vai suorastaan haitallisia. Haitalliset tulee lopettaa heti, turhat saman tien ja mukavistakin suurin osa. Tämän jälkeen voidaan tärkeisiin ohjata riittävästi rahaa. Kun menot pidetään kurissa saadaan verotustakin kevennettyä, mikä piristää taloutta ja tuo aidosti hyvinvointia.

Ei se oikeasti sen ihmeellisempää ole, mutta valitettavan vaikea toteuttaa.