Vähemmistöt tärkeysjärjestykseen

Viikko sitten tehtiin Suomen luultavasti pahin uskonnolliseen yhteisöön kohdistuva loukkaaminen sitten Porvoon kirkonpolton. Kyseessä oli Suomen ensimmäiseen buddhalaistemppeliin kohdistunut törkeä ilkivalta. Turussa rakenteilla olleeseen buddhalaisen yhdyskunnan temppeliin oli hyökätty, temppelin alttari oli rikottu ja seinille ripustettuja kankaita oli yritetty polttaa. “Lisäksi temppelissä oli rikottu huonekaluja ja tuulensuojalevyihin oli puhkottu reikiä”, kertoi yhdyskunnan varapuheenjohtaja Ari Vuokko.

Toivottavasti buddhalaisille ilkivaltaa tehneet saataisiin kiinni ja tuomiolle. Tällaisia ilmiöitä ei sivistyneessä yhteiskunnassa voida sietää.

Toisin kuin laajasti uutisoituun espoolaisen Lady Fitness -kuntokeskuksen toimeenpanemaan rukoilukieltoon, ei vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ottanut mitään kantaa buddhalaisten kokemaan terroriin. Biaudet kyllä lupasi viipymättä tutkia, onko kuntokeskus syyllistynyt toiminnassaan lainvastaiseen syrjintään.

Espoon tapauksessa kysymys oli yksityisestä kuntosalista. Kuntosaliyrittäjä saa aikaan suuren äläkän kieltäessään rukoilun kuntosalin pukuhuoneessa puolen kilometrin päässä moskeijasta. Toisen yhdyskunnan perustavanlaatuisia oikeuksia rikotaan törkeällä vandalismilla ja tuhopoltolla, mutta se kuitataan mediassa pienenä sivu-uutisena ja vähemmistövaltuutetun täydellisellä radiohiljaisuudella. Resurssien puutetta vähemmistövaltuuston toimistossa tuskin on, sillä aikaa on kuitenkin marista karkkipapereista ja loukkaavista paikannimistä.

Mielestäni vaatimukset saada käyttää yksityisen yrityksen asiakkailleen varaamia pukukoppeja rukoustilana ”uskonnonvapauden” nimissä ovat käsittämättömiä. Asiasta täysin absurdin tekee kuitenkin vähemmistövaltuutettu nähdessään tapauksessa syrjintää. Biaudet kuvittelee, että joidenkin uskonnonvapauteen sisältyisi yksityisen yrittäjän velvollisuus omalla kustannuksellaan sponsoroida näille yrityksensä pukuhuone rukoilupaikaksi.

Toinen viimeaikainen omituisuus on kirjastotäti, joka pyhitti verovaroin ylläpidetystä kirjastosta osan rukoustilaksi. Paikallinen moskeija on edelleen ainoastaan puolen kilometrin päässä.

Lady Fitness -kuntosalin omistaja P-C Nordensved toteaakin osuvasti, että “Ilmeisesti on ollut tarvetta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan, minkälaisilla perusteilla tietyillä väestöryhmillä voi olla poikkeavia oikeuksia” Nordensved summaa. Itselläni ei olisi todennäköisesti kärsivällisyys riittänyt noin diplomaattiseen kommenttiin.

Vastaavassa tilanteessa olisin luultavasti joko kehottanut vähemmistövaltuutettua suksimaan kuuseen tai vaihtoehtoisesti perehtymään peruskäsitteistöön edes sen verran, että ymmärtäisi eron yksilön perusvapauksien ja yksityisomaisuuden pakko-ottamisen välillä. Uskonnonvapauteen ei sisälly oikeutta mennä rukoilemaan minne huvittaa, ja yksityisellä on tietenkin täysi vapaus häätää omistamistaan tiloistaan pois asiattomat oleskelijat, oli sitten kyse rukoilijoista tai koirankusettajista.

Mielestäni on sairasta, miten yhden uskonnollisen yhteisön perustavanlaatuisten oikeuksien vastainen hyökkäys on median ja vähemmistövaltuutetun silmissä pienempi ongelma kuin toisen vähemmistön poikkeavien erityisvaatimusten hylkääminen.

Jotta ei jäisi epäselväksi, painotan vielä tätä tapausten luonteiden erilaisuutta: Turussa tärveltiin uskonnollisen yhteisön temppeliä polttamalla seinäkankaita ja rikkomalla alttari. Espoossa torjuttiin röyhkeä vaatimus saada ilman korvausta ottaa yksityisen omistama, aivan muuhun tarkoitukseen varattu tila rukouskäyttöön.

Julkinen valta säntää tuomitsemaan Espoon tapauksen, Turun tapaus hädin tuskin noteerataan. Tämä epäsuhta on niin räikeä, ettei heti tule pahempaa mieleen. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisen reaktion moskeijaan kohdistunut tuhopoltto olisi saanut yhteiskunnan suvaitsevaistossa. Kyseessä olisi varmasti suurin rikos sitten holokaustin.

Pohdimme asiaa toisen Uuden Suomen blogistin, Ilkka Partasen kanssa. Mahdollisesti syy vinoutuneeseen käytäntöön on se, että suurin osa pitäisi aivan hyväksyttävä jos lähistölle rakennettaisiin buddhalaisten temppeli.

Kun buddhalaisilla ei tunnu ole eksoottisia erityisvaatimuksia, ei vähemmistövaltuutetulla ole tarvetta ottaa kantaa edes heihin kohdistuviin törkeisiin rikoksiin. Suvaitsevaisuuden ydin tuntuu olevan olla eri mieltä enemmistön kanssa ja täten nostaa omaa statustaan.

Voi olla niinkin, että kun jokin vähemmistö ei vaadi jatkuvaa erityiskohtelua, se ei myöskään tarjoa perusteita palkata aina vain lisää uusia ammattipaapojia. Näin ollen on myös paapojien ammattikunnan kannalta taloudellisesti järkevää keskittyä sellaisiin vähemmistöihin, joilla on paljon vaatimuksia. Ja aina parempi, mitä härskimpiä vaatimuksia keksitään esittää, koska sellaisten ymmärtäminen on erittäin vaikeaa ja edellyttää pitkälle vietyä asiantuntemusta (ja korkeammin palkattuja asiantuntijatehtäviä).