Henri HeikkinenSuomalainen ei inhoa mitään niin paljon kuin verojen maksamatta jättämistä. Laillisestikin saadut verovähennykset, kuten ”verottomat osingot” synnyttävät syvän vihan kansalaisissa. Nyrkkiä puiden kirotaan niitä, jotka eivät kanna korttaan tämän yhteisen Molokin kitaan.
Veroparatiisit kiinni ja harmaa talous kuriin, on vasemmistolaisen ehdokkaan tyypillinen vaalilause. Vaatimuksille on äkkiseltään myös pohjaa. Harmaan talouden vuoksi menetetään vuosittain laskennallisesti verotuloja 4-6 miljardia euroa.
Ketkä näitä suurrikollisia sitten ovat? Paksut sikareita polttelevat herrat?
Verottaja on tutkinut verorikoksista tuomittuja. Selvityksen keskeiset havainnot velallisista ”Harmaa talous 2013” –raportin mukaan olivat:
- pienituloisia velallisia enemmän kuin Suomessa verotetuissa keskimäärin
- merkittävästi vähemmän omaisuutta kuin Suomessa verotetuilla keskimäärin
- yli neljäsosa velallisista asuu pääkaupunkiseudulla
- velkaa ulosotossa keskimäärin 260 000 euroa
- ulosotossa useita velkojia
- vastuuasema Viron kaupparekisterissä yli 7 prosentilla
- liiketoimintakielto useammalla kuin joka neljännellä vastuullisella
Verottajaa huijaavat ovat siis keskimäärin köyhiä ja velkaisia pienyrittäjiä, joiden yritys ei luultavasti pysynyt pystyssä muuta kuin kiertämällä veroja ja maksuja. Liiketoimintakielto selittyy usein aiemmalla konkurssilla ja aiemmilla veroveloilla.
Suomessa verottaja tai vakuutusyhtiö itse asiassa tekevät huimat 90 prosenttia kaikista konkurssihakemuksista. Vakuutusyhtiöiden osuus selittyy lähinnä pakollisilla yrittäjän ja työntekijän vakuutusmaksuilla.
Moni pienyrittäjä siis kitkuttelee jotenkuten, kunnes saa maksettavakseen vero- ja vakuutusmaksut joista ei enää suoriudu. Yksi näkökulma voi olla, että ”ihan oikein”. Toinen näkökulma on se, että pakolliset maksut ja joustamattomuus osaltaan tappoivat 2800 yritystä vuonna 2013, joissa oli noin 13 000 työpaikkaa.
Veroja maksavat pitkin hampain, mutta kuitenkin tunnollisesti ne yritykset, joilla siihen on varaa. Kiinnijäämisen riski on kuitenkin melko suuri. Pimeästi taas työllistetään usein sellaisiin työpaikkoihin, joihin ei muuten kyettäisi palkkaamaan ihmistä. Myös portsarin, taksikuskin ja tarjoilijan saamat tipit ovat usein harmaata taloutta.
Mikäli harmaa talous yritysten osalta saataisiin nolliin, eivät verotulot todennäköisesti kasvaisi kuin muutaman sata miljoonaa. Samaan aikaan luultavasti menisi nurin tuhansia yrityksiä ja huomattavan moni menettäisi toimeentulonsa. Kansantaloudellisesti kyseessä olisi merkittävä tappio.
Verottajan lisäksi merkittävä osuus ”harmaata taloutta” kulkee tullin läpi. Tullin tutkimat törkeät veropetokset ovat olleet pääasiassa tupakan, nuuskan ja alkoholin tuontia, sekä autoveroihin ja polkumyyntiin liittyviä tapauksia. Jokainen voi omalta osaltaan miettiä, miten paljon parempi paikka Suomi olisi elää, jos harmaa talous saataisiin nuuskan, tupakan, alkoholin ja liian halpojen tuotteiden (polkumyynti) osalta täysin kuriin.
Lopuksi on vielä taloudellisesti luultavasti vähämerkityksellisin, mutta varmasti suurta yleisöä ärsyttävin harmaan talouden sektori. Rikkaiden kikkailemat rahat veroparatiiseissa, eli missä tahansa muualla paitsi Suomessa. Sillä ei ole väliä ovatko rahat laillisesti ja perustellusti ”veroparatiisissa” esimerkiksi ulkomaisen liiketoiminnan vuoksi vai onko kyseessä jotain rikollista. Politiikassa kaikki Suomen ulkopuolella oleva suomalaisten raha on veronkiertoa.
Tästä päästäänkin harmaan talouden torjuntakeinoihin.
Erilainen tarpeeton byrokratia maksaa yrityksille jo nyt arviolta miljardin verran vuodessa, eivätkä uudet esimerkiksi rakennusalaa koskevat vaatimukset ainakaan vähennä hallinnollista taakkaa. Samaisen byrokratian valvontaan menee julkishallinnolta ainakin toinen mokoma. Esimerkiksi valtiovarainministeriössä työskentelee yli 12 000 ihmistä, joista suurin osa vero- ja tullihallinnon palveluksessa.
Harmaan talouden merkittävä vähentäminen edellyttäisi valvonnan ja sääntelyn merkittävää lisäämistä, joka tietysti osaltaan söisi myös lisääntyvät verotulot. Ennen pitkää – tai oikeastaan jo nyt – verottajan toimenpiteet alkaisivat haitata myös perinteistä yrittäjää. Gestapon valvoessa jokaista transaktiota ja monimutkaisia raportointilomakkeita täytellessä tulee yrittäjälle nopeasti mieleen heittää hanskat tiskiin.
Vaikka verottajan karhuryhmä iskisi jokaisen talkooporukan kaljailtaan ja laittaisi pullomummot putkaan, ei kaikkea harmaata taloutta saataisi siltikään kitkettyä. Edes Itä-Saksassa, jossa surullisenkuuluisa Stasi valvoi jokaisen kansalaisen liikkeitä kuin sohvaperuna BB-taloa, ei mustan pörssin kauppaa saatu lopetettua. Oikeastaan päinvastoin. Vasta lännen mukanaan tuoma markkinatalous teki mustanpörssin kaupasta pääosin kannattamatonta.
Veroparatiisien nujertaminen taas vaatisi pakottamaan suvereeneja valtioita lakimuutoksiin. Vähän kuin Venäjä pakottaisi Suomea kieltämään ”homopropagandan”, koska ”me ei tykätä siitä”. Vaikka näin tehtäisiin, ei sekään epäeettinen toiminta auttaisi, koska meillä on EU. Niin kauan kuin kaikissa maissa ei ole sama epäinhimillinen verotus kuin Suomessa, voi holding-yhtiön perustaa EU-maahan. Itse asiassa iso osa ”veroparatiisirahasta” on juuri tätä.
Siinä vaiheessa kun aletaan harmaan talouden torjunnan nimissä rajoittamaan unionin alueelle perustettavia yrityksiä, maastamuuttoa ja rahansiirtoja, aletaan olla Pohjois-Korean tasolla. Samalla on tapettu myös kaikki investoinnit Suomeen ja Suomesta ulos.
Todennäköisesti harmaasta taloudesta onkin enemmän hyötyä yhteiskunnalle nykyisellään, kuin sen täydellisestä kitkemisestä olisi. Harmaan talouden ja veronkiertäjien syyttelyn sijaan olisikin monilla poliitikoilla syytä katsoa peiliin. Parhaassakin tapauksessa harmaasta taloudesta saatava taloudellinen ”hyöty” julkiselle sektorille on alle puolet vuoden alijäämästä samalla kun menot kasvavat. Mitä seuraavana vuonna tehdään?
Kommentoi