Suomalaisen yrittäjän muotokuva?

Tänään huoltoaseman kassalla minua kymmenisen vuotta nuorempi, sinänsä asiallisen oloinen kaveri tuli kysymään euron kolikkoa. Tiedän mitä on olla persauki, joten kaivelin hieman taskunpohjia. Siellä sattui olemaan euro ja risat. Annoin kolikot pojalle ja kysyin, mihin hän sitä tarvitsi. Jo lähtöä tekevä jannu sanoi laittavansa rahat rulettiautomaattiin, koska ”siellä on varma voitto tiedossa”.

Ajattelin, että siinä varsinainen yrittäjä ja kysyin leikilläni, että ”minkä osuuden saan voitoista nyt kun sijoitin rulettipeliisi”. Heppu hölmistyi ja sanoi, että ”kai mä jonkun sentin voin antaa, mutta kyl mä haluan ite ne rahat”. Siinä vaiheessa ei repliikkivarastostani löytynyt enää muuta kuin hymähdys ja pään pudistus.

Kotimatkalla tuli mieleeni, että siinä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki suomalaisesta start-up –yrittäjästä. Olen aivan keskiluokkainen tavan tallaaja, enkä siis ole mikään pääomasijoittaja, mutta aika paljon tulee pyörittyä aloittelevien yrittäjien parissa jo ihan työnkin puolesta. Kaikki eivät tietenkään ole esimerkin kaltaisia työn sankareita, mutta valitettavan moni tuntuu olevan.

Yrjö Yrittäjä on keksinyt jonkun omasta mielestään ”varman” bisnesidean. Penniäkään ei omaa rahaa ole, tai jos on, sitä ei haluta riskeerata. Varma idea ei tosipaikan tullen olekaan niin varma, että liiketoimintaa lähdettäisiin rahoittamaan vaikkapa Finnveran halvalla lainalla. Opintolainankin otto oman yrityksen rahoitukseen tuntuu olevan liian iso riski.

Yrittäjällä ei ole edes kovin selkeää kuvaa siitä, miten rahaa loppujen lopuksi tulee, sitä vain tulee jos ruletti sattuu kohdalle. Tällainen voi olla vaikkapa uusi hieno ”sosiaalisen median” sovellus, jonka liiketoimintamalli on kutakuinkin tällainen: 1) Kerätään käyttäjiä 2) ??? 3) Profit!

Start-up -yrityksen liiketoimintamalli.

Idea on kuitenkin sellainen, että siinä on edes joku teoreettinen malli rikastua. Sen verran seksikäskin se on, että Tekes varmasti lähtisi rahoittamaan. Valitettavasti Tekeskin vaatii jonkin ihmeen omarahoitusosuuden (riistoa!). Yrittäjä on elämässään tottunut siihen, että joku muu aina maksaa. Eihän ole oikein, että kukaan tässä hyvinvointivaltiossa joutuu elämään velalla. Suunnitelmatalouselämäkin vasta kertoi miten joku neverhöörd firma sai maailmalta kymppimiltsin sijoitusrahaa, joten otetaan yhteys sijoittajaan.

Elina Enkelisijoittaja näkee, että teoreettinen mahdollisuus on olemassa, vaikka todennäköisyys päästä edes omilleen on aika pieni. Hän tarjoaa yrittäjälle rahoitusta, mikäli saa vastineeksi reilun osuuden yrityksestä. Yrittäjän nopea laskutoimitus kertoo, että jos (äärimmäisen epätodennäköinen) rulettipotti sattuu kohdalle, sijoittaja saa rahansa monikymmenkertaisena takaisin. Koska bisnesidea on ”varma” ja syntymässä seuraava Facebook, tuntuu sijoittajan tarjous suorastaan kusetukselta.

Yrittäjä luonnollisesti unohtaa, että onnistuessaan hänkin saa hyvän tilin, epäonnistuessaan ei menetä mitään. Selvää tietenkin on, että yrittäjä itse ajattelee nostavansa yrityksestä vähintään viisi-kuusi tonnia kuukaudessa, tuli menestystä tai ei, ja lystin maksaa sijoittaja.

Tämän epäonnistuneen sijoituskierroksen jälkeen mennään paikallisen yritystukikeskuksen verkostoitumistilaisuuteen itkemään, miten raha on täällä Suomessa niin kovin tiukassa. Jonkun pitäisi perustaa rahasto, josta pienet yrittäjäreppanat, joilla on mielestään maailman parhaat ideat, saisivat ilmaiseksi aloitusrahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Se vasta kannustaisi yrittäjäksi!

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat