Henri HeikkinenAina välillä tulee mieleen, että voisin kirjoittaa jännittävää lifestyle –blogia omasta jännittävästä elämästäni. Tämä ei ole ihan ominta alaani, mutta harjoitus tekee mestarin. Ilmeisesti kuuluu lähinnä mainostaa eri brändejä, kertoa missä on käynyt, mitä on ollut päällä ja mitä on syönyt.
Perjantaina avattiin Ouluun uusi yökerho, ketjuravintola Ilona. Koska olen tunnettu seurapiirijulkkis, menin tietysti avajaisiltana kutsuvieraana sisään, noin 900 muun paikallisen seurapiirijulkkiksen kanssa. Laitoin päälle pikkutakin, jonka ostin hiljattain Pukumiehestä ja liian pienellä kaula-aukolla varustetun kauluspaidan. Taitaa olla Dressmannin mallistoa. Ihme kynäniskoille nuo tehdään. Sitten jos kaulasta sopii, niin muuten onkin kuin puolijoukkueteltta. Koitin solmiotakin käyttää, mutta se meni heti kättelyssä kieroon. Oli minulla toki myös housut jalassa.
Koska Oulussa pukeudutaan yleensä verkkareihin, sain kuitenkin ansaittua huomiota ja olin koko illan tähti -ainakin omasta mielestäni. Alkoholia nautin nykyään harvoin, enkä sitä sitten perjantainakaan ottanut, jos ei muiden syliini kaatamia kaljoja lasketa. Pidin kyllä kyseisestä ravitsemusliikkeestä kovasti ja selvinpäinkin oli niin lystiä, että olin pilkkuun asti. Ainoa mikä vähän häiritsi, oli kännisten lähentely. Olen kuitenkin huippusuosittuna seurapiirijulkkiksena tottunut siihen.
Sinänsä olisi kuitenkin ollut ihan sama vetää pää täyteen, kun kuitenkin lauantaina oli krapulainen olo.
Lauantai meni makoilemalla kämpillä. Nukuin iltapäivä kahteen, en jaksanut tehdä mitään, enkä jaksanut käydä missään. Selasin laiskana Tinderiä uudella iPhone 6s:lläni ja totesin, että tässä pelissä ei voi kyllä voittaa. Onneksi on Netflix ja videotykki. Katselin sitten South Parkia. Päivitin Facebookiin, että South Park on paras ja sain melkein sata tykkäystä. Olin aika mielissäni.
Illalla lähdimme huippumuodikkaiden seurapiiriystävieni kanssa tsekkaamaan kaupungin uusimman ravintolan, joka oli alussa mainitun Ilonan yhteydessä toimiva yhdysvaltalaistyyppinen Sticky Wingers. Luulin ensin paikan olevan Sticky Fingers, joka olisi ollut aika hauska nimi. Nyt jäin vain ihmettelemään, että miksi Wingerit ovat tahmeita.
En uskaltanut ottaa tahmeita wingsejä, niin tilasin sitten huippufrendini Tuomaksen kanssa puoliksi pekoniranskalaiset. Otin niistä kuvan ja sain aika paljon tykkäyksiä instassa. Siitä tuli hyvä mieli. Ranskisten jälkeen tilasin Philly’s Steakin, jonka luulin olevan jotain lihaa. Sain kuitenkin sellaisen leivän, joka ei ollut hampurilainen. Siinä oli välissä jotain juttuja. En muista mitä, kun en ottanut kuvaa. Minusta se oli aivan hyvää kuitenkin.
Kaikki seurueesta eivät olleet tyytyväisiä. Erään naisen mielestä ranskalaiset olisivat voineet olla aavistuksen rapeammat. Hän varmasti tiesi mistä puhui, koska on itse ravintola-alalla eräässä huippusuositussa paikassa. Jälkiruoaksi olisi saanut friteerattua suklaapatukkaa, mutta maha oli niin täynnä, etten jaksanut syödä enempää. Pitää käydä vielä uudestaan.
Koska olimme jo valmiiksi Ilonassa, päätimme mennä samalla seurueella uudestaan Ilonaan. Paikka oli taas aivan täynnä ja ihmisillä oli meno päällä. Olin taas tapani mukaan selvinpäin. Tapasin siellä yhden Youtube –staran, jonka kanssa hengailin hetken, mutta hän oli pitemmän päälle niin humalassa, etten enää jaksanut. Juttelin myös bisneksistä yhden kansainvälisen liikemiehen kanssa. Lauantaina Ilonassa oli aika monenikäistä porukkaa. Törmäsin myös yhteen vanhaan tuttuun yläasteen opettajaan – joskin ei omaani. Ei siellä ketään niin vanhaa sentään ollut.
En jaksanut olla kuin kahteen, kun totesin viikonlopun känniläiskiintiön olevan täynnä ja väsytti niin kovasti. Täytyy nostaa hattua ravintola-alalla työkseen puurtaville ihmisille.
Sunnuntaina nukuin taas koko päivän. Unelmien poikamiehenä ajattelin hemmotella itseäni kokkailemalla ja hainkin lähiprismasta ainekset herkulliseen meksikonpataan. Ajattelin sen sopivan minulle, koska olen kuitenkin puoliksi brasilialainen ja Meksikossa puhutaan espanjaa. Laitoin meksikonpataan lihaa, riisiä, tomaattia, punaista ja vihreää paprikaa, punaista papua ja sipulia. Mausteeksi tuli sokeria, suolaa, palmurasvaa, valkosipulia, jalapenoa, juustokuminaa, chilijauhetta, luontaista aromia, maltodekstriiniä ja cayenne-pippuria. Kaikki muu paitsi liha tuli samasta pussista.
Kun ruoka porisi liedellä, hoidin tärkeitä Tinder –bisneksiä ja se paloi pohjaan. Söin luonnollisesti kaiken, mutta pohjaan jäi kova jankki. Kysyin ohjeita internetistä ja siellä puhutiin jostain soodasta ja patapatasta. En tiennyt mitä se tarkoittaa, niin laitoin kattilan astianpesukoneeseen. Aivan hyvin se sielläkin puhdistui, vähän piti jämiä hinkata vain pois.
Ruoanlaitto muistutti minulle, miksi yleensä syön aina jossain trendikkäässä ravintolassa trendikkäiden ystävieni kanssa.
Kun olin syönyt, menin pelaamaan tietokoneella. Pelasin sellaista huippujännää Pillars of Eternity –nimistä peliä. Olen aika varma, että pelaan sitä tänään työpäivän jälkeen lisää. Hitto kun en ollut aiemmin sitä peliä huomannut.
Aika paljon minulla on mielenkiintoisia ajatuksia mielessä, mutta taidan nyt palata töiden ääreen.
Kommentoi