Henri HeikkinenAamulehden otsikoita selatessani pisti silmään artikkeli ”Pahamaineisen Suomen Sisun jäseniä ehdolla Soinin riveissä”. Jutussa yhdistetään kansallismielisten yhdistys natseihin ja ilmeisesti yritetään pelotella perussuomalaisten äänestäjiä olemaan äänestämättä ”väärin”.
Uutinen on kyllä itsessään jo naurettava ja epäilemättä ”sataa persujen laariin”, kuten olen kymmeniä kertoja joutunut viime viikkoina suomalaisesta mediasta toteamaan. Vähemmän yllättäen Helsingin Sanomat ei ole yhtään sen viisaampi omassa uutisoinnissaan. Monikohan Halla-ahon kannattaja yllättyi hänen jäsenyydestään Suomen Sisussa?
Toisaalta eri vaaleissa Suomen Sisun jäseniä on ollut ehdokkaina myös Sosialidemokraattisen Puolueen, Kokoomuksen, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Kommunistisen Työväenpuolueen listoilla. Ovatko nämä puolueet immuuneja pahalle maineelle, jota Sisu väitetysti kantaa mukanaan ja tartuttaa kaikkeen, mihin koskee?
En itse kuulu Suomen Sisuun enkä muutenkaan ole ollut koko yhdistyksen kanssa missään tekemisissä, jos ei lasketa tuttavuutta muutaman artikkelissakin mainitun persuehdokkaan kanssa. Tulee väkisinkin mieleeni kysymys, miksi ja millä tavalla Suomen Sisu on ”pahamaineinen”.
Suomen Sisu on aikanaan sallinut kansallissosialismiin kallellaan olevien henkilöiden pyöriä liepeillään ja pitänyt mm. kansallismielistä keskustelupalstaa. Itse järjestö ei kuitenkaan tiettävästi ole ikinä ollut kansallissosialistinen.
Nykyinen Vasemmistoliitto täyttäisi samoilla periaatteilla pahamaineisuuden kriteerit, sillä vaikka se ei itse tunnustaudukaan enää kommunistiseksi, sen jäsenistössä on runsaasti vanhoja kommunisteja ja jopa stalinismia sympatiseeraavia henkilöitä. Kommunismi on verisin poliittinen aate kautta historian, ainakin murhamäärissä ja toiminnan tehokkuudessa mitattuna.
En kuitenkaan itse sillä perusteella tuomitsisi suomalaista nykykommunistia ”pahamaineiseksi”. Kyllä ihmisellä täytyy olla vapaus ajatella niin kuin hän tahtoo, eikä mistään ”vääristä” ajatuksista saa tuomita. En halua kieltää sosialistista ajattelua, vaikka pidänkin sitä enimmäkseen inhottavana ja moraalitajuni vastaisena.
Tuomas Enbuskea lainaten: ”Jos hei, bitte, natsitellaan toisiamme seuraavan kerran vasta, kun joku uhkaa pistää kuusi miljoonaa ihmistä uuniin?”
Omantunnon-, mielipiteen- ja sananvapaus ovat demokratiassa äärimmäisen tärkeitä arvoja, joita ei millään varjolla saisi polkea. Tyhmille ajatuksille (myös tyhmille maailmankatsomuksille!) voidaan nauraa ja mielipide-eroista voidaan argumentoida, mutta mielipiteitä ei saa kieltää. Mielipiteet eivät itsessään vahingoita mitään. Vasta teot ratkaisevat.
Teoista puheen ollen. En muista koskaan nähneeni Suomen Sisua missään negatiivisessa valossa, lukuun ottamatta Aamulehden ja Hesarin kaltaisia mustamaalausartikkeleita.
Greenpeace on kyllä terrorisoinut esimerkiksi kokoomuksen puoluekokousta. Erilaiset ympäristöjärjestöt hyökänneet ihmisten elinkeinoja vastaan. Vasemmisto on järjestänyt aggressiivisia mielenosoituksia, kuten Smash Asem. Poliisi vei sieltä putkaan esimerkiksi Vasemmistoliiton nykyisen puheenjohtajan Paavo Arhinmäen ja vihreiden entisen kansanedustajan, Ville Komsin.
Miksei Aamulehti kirjoita pahamaineisesta Arhinmäestä, pahamaineisesta Animaliasta, tai pahamaineisesta Greenpeacesta? Miksei revitellä skandaaliuutisia siitä, miten erilaisista rikosepäilyistä virkavallan kanssa tutuiksi tulleita henkilöitä on pilvin pimein mm. vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaina?
Suomen Sisu jäi omaan mieleeni lähinnä positiivisessa sävyssä, kun se uskalsi julkaista kohutut Muhammed-pilapiirrokset. Teon arvokkuutta sananvapauden puolesta toimimisessa korostaa Matti Vanhasen ja Tarja Halosen lammasmainen anteeksipyytely, sekä poliitikkojen sensuuripyrkimykset. Sillä, mikä teon motiivi oli, ei minulle ole mitään merkitystä. Lopputulos ratkaisee.
Monilla tiedotusvälineillä, nyt nähtävästi myös Aamulehdellä, on hätäkakka housussa Perussuomalaisten kannatuskehityksen takia. Suosittelisin kuitenkin käyttämään sitä vähää, mitä harkinnasta on jäljellä.
Jos media jostain syystä haluaa myötävaikuttaa siten, että Perussuomalaisista ei tule pääministeripuoluetta, olisi järkevintä lopettaa perusteettomat loanheittokampanjat. Annetaan mieluummin perussuomalaisten itsensä kertoa omat linjauksensa asioista ja perustellaan sitten, miksi he ovat väärässä, jos ovat.
Asioista voi keskustella asioina ja argumentoimalla voi vakuuttaa äänestäjiä, mutta Aamulehden, Helsingin Sanomien ja muiden kotimaisten medioiden viime aikoina harrastama keltainen ”journalismi” ainoastaan pönkittää perussuomalaisten kannatusta. Epäreilusti parjatut keräävät sympatiapisteitä.
Perussuomalaisten kuten minkä tahansa muunkin puolueen toimista ja linjauksista löytyy kyllä kritisoitavaa ihan järjellisin perustein. Aiheeton pelottelu on turhaa. Reilu ja rehellinen peli kunniaan. Annetaan äänestäjien ratkaista, ketkä ohjaavat Suomea seuraavan vaalikauden.
Kommentoi