Henri HeikkinenVesilasissa myrskyää juuri nyt. Suomalaiset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana olleet hiljaista kansaa, joka on ottanut kaiken kakistelematta vastaan kuin hieho siementäjän terveiset, kunhan se on ensin liukastettu hyvinvointivaltion limaisella liturgialla.
Pikku hiljaa mitta kuitenkin tuntuu tulevan täyteen niin yrittäjillä kuin tavan kansalaisellakin. Yrittäjiä korkea verotus, lupabyrokratia, tyhjänpäiväinen sääntely ja virkavallan mielettömyys ovat kyrsineet jo pitkään. Nyt erilaisten viski- ja lörtsykohujen myötä myös tuulipuvut ovat alkaneet vihaisesti kahisemaan.
Siinä missä ennen sääntely ja verotus haittasivat lähinnä yrittäjien ja hyvätuloisten palkansaajien elämää, nyt käytännössä jokainen on päässyt nauttimaan hyvinvointivaltion mädistä hedelmistä.
Oli kyseessä munataksi, rekkakuski, kampaaja, kodin kattoremonttia tekevä, ajokorttia suorittava tai työvoimapalvelujen asiakkaaksi päässyt, niin aivan varmasti kärsivät sekä hermot että talous kun virkamies pääsee aivovammaisten poliitikkojen tuotoksilla onanoimaan.
Samaan aikaan kuitenkin aina jostain löytyy joku läski vinkumaan, jonka mielestä Suomessa on kuitenkin asiat ihan hyvin. Virkamiehet meitä vain suojelevat pahoilta yrittäjiltä, jotka yrittävät syöttää ihmisille lörtsyinä lihapiirakoita tai myydä koleramunia epämääräisen pakettiauton perästä.
Verot eivät mitään haittaa, kun niitä ei kuitenkaan startup –yritys maksa ennen kuin on tehnyt miljoonien voitot. Työntekijäkuluista viis, koska Tekes maksaa kuitenkin niin muikeat tuet. Muita yrityksiä ei oikeastaan tarvita, koska kaikki ketkä ovat jotain, ovat Slushissa hupparit päällä juomassa sponsorikaljaa ja etsimässä sijoittajia. Loput yrittäjät ovat ruikuttavia setiä, joiden pitäisi hiffata juttuja paremmin.
Viskistäkin valittaminen on lapsellista uhoamista, eihän nyt oikeasti ole vielä viski –sanaa kokonaan kielletty ja Alkokin palvelee arkipäivisin. Lapsia pitäisi vesi kielellä ajatella, eikä mitään viinaa. Oli mikä tahansa keljutuksen aihe, niin aina löytyy se muiden yläpuolella oleva munapää, jonka mielestä ”muutaman lomakkeen täyttö” tai ”parinsadan maksu” eivät ole mitään aidosti polttavia yhteiskunnallisia ongelmia.
Ehkä täällä Suomessa asiat ovat vielä ihan liian hyvin ja kaikki valittavat turhasta. Eihän täällä ketään laiteta keskitysleireille tai muuten riistetä kuin vaikka Neuvostoliitossa. Mikään sitä pienempi ei ilmeisesti ole varsinainen ongelma, kun yrittäjyyskin on vielä enimmäkseen laillista, eivätkä ihmiset kuole nälkään. Itänaapuristakin tosin löytyi loppuun asti niitä, joiden mielestä kaikki on tehty oikein ja Siperiaan lähetetyt ovat kohtalonsa ansainneet.
Ei valtiontalouskaan voi ilmeisesti koskaan olla niin pahasti viturallaan, etteikö Vasemmisto löytäisi jotain inhimillistä pääomaa tai yhteiskunnan perusrakenteita joihin voi taas yli miljardin muiden rahoja työntää. Nämä palvelukset ihmiskunnalle tietenkin rahoitettaisiin ottamalla lisää lainaa tulevien sukupolvien kustannuksella, kiristämällä verotusta entisestään ja ”tehostamalla harmaan talouden vastaisia toimia” – eli palkkaamalla 40 miljoonalla eurolla lisää kyttääjiä.
Ei minulla kaiken tämän valituksen jälkeen ole mitään sen kummempia vastauksia, keinoja tai uutta toivoa. Ei minua kiinnosta. Pitäkää tunkkinne. Muumipapan sanoin: ”haluan vain elää rauhassa, istuttaa perunoita ja unelmoida”. Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia. Minä laitan soimaan Juha Vainion ”Käyn ahon laitaa” ja korkkaan ylihintaisen oluen.
Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut’ minä nautin kesästä.
Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.
Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen raatikaisen tuutista.
Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.
Elämä tää on vain sattumalta saatua,
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua.
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä.
Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.
Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Kommentoi