Koululiikunnan traumat alkavat helpottaa

Minä olen ollut lähes koko ikäni aika laiskanpulskea ja enemmän tai vähemmän ylipainoinen kaveri. Vapaaehtoista liikuntaa en ole oikeastaan harrastanut kuin varusmiespalveluksen aikana kymmenisen vuotta sitten – ja silloinkin kuntoisuuslomien perässä. Tässä viimeisten parin vuoden aikana olen pikkuhiljaa kuitenkin löytänyt liikunnan ilon, joka minulla oli viimeksi alle kouluikäisenä.

Eräs suuri kynnys meni rikki tänään, kun kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Suksin isäni vähän liiankin hyvin pitävillä suksilla sellaisen vajaan 8 kilometrin lenkin järven jäällä. Hiihto kuuluu niihin lajeihin, joita olen ”vihannut aina”, mutta tänään oikeastaan nautin siitä ja olisin kunnon välineillä nauttinut vielä enemmän. Ladulla sivakoidessani mietiskelin, mistä ihmeestä hiihtovihani oikein juontaa.

Ei tarvinnut kauaa muistella, kun mieleeni tuli koululiikunta. Ala- ja yläasteella liikunta oli kouluaineista oikeastaan ruotsin jälkeen kaikkein vastenmielisin ja ehkäpä yksi keskeisiä syitä aikuisiän ylipainolleni. Liikuntatunneista viheliäisimpiä olivat juuri hiihtotunnit. Mitään opetusta ei saanut, piti vain hiihtää tietyn mittainen lenkki, ennen kuin pääsi kotiin.

Tekniikan oppii onneksi helposti, mutta hiihto on varsin voimakkaasti välineurheilua, eikä kaikilla (esimerkiksi minulla) ole varakkaita tai hiihtämiseen omistautuneita vanhempia. Siinä sitten lykit ylisuurissa toppahousuissa niillä halpamarketin kahden kympin voitelemattomilla suksilla rillit huurussa ylämäkeen, kun lumi tarttuu suksenpohjiin kiinni. Luonnollisesti pari kertaa vuodessa oli vielä pakolliset kilpailut, että pääsi oikein tuntemaan itsensä sankariksi.

Hiihtäminen on ehkä koululiikunnan kruununjalokivi, mutta aivan yhtä hanurista oli oikeastaan kaikki muukin. Luistelu oli sitä serkun vanhoilla ruosteisilla hokkareilla kentän laitoja pitkin horjumista, kun jääkiekkoilijat tönivät ja lämivät kiekolla viereen. Cooperin testi osoitti säännöllisesti, että olet huonokuntoinen – ainakin niihin ammattiurheilijoihin nähden, joiden kanssa juokset. Joka ikinen joukkuelaji alkoi Auschwitzin erottelulla, jossa kukaan ei toivonut olevansa se viimeinen ”ei me kyllä haluta tuota pulleroa joukkueeseen”.

Ihan sama mitä lajia muistelee, kaikki koululiikunta oli paskaa. Aikuisiällä tämä on johtanut siihen, että ainoa liikuntamuoto, josta olen pitänyt, on ollut kuntosalilla käynti. Sitä kun ei koululiikunnassa juuri ollut, ja kun olikin, lihasvoimia ei ole koskaan tarvinnut hävetä, eikä salilla tarvinnut mitään kalliita varusteita. Sellaisen mielestä, joka jaksoi hädin tuskin tankoa nostaa, varmasti myös salireissut olivat ahdistavia.

Lapsena ja nuorena liikunnan pitää olla ensisijaisesti hauskaa, koska mitään muuta motiivia harrastaa liikuntaa ei normaalilla lapsella ole. Koululiikuntaa minun kokemukseni mukaan leimaa lähinnä koulukiusaaminen, nöyryytys ja toistuva häviämisen tunne. Mikäli liikunta ei ole lapsen mielestä hauskaa, ei häntä saisi siihen pakottaa. Negatiiviset vaikutukset voivat heijastua paljon pitemmälle aikuisikään kuin näennäinen liikunnan puute.

Aikuisiällä liikuntaan löytyy muita motiiveja kuin hauskuus, jolloin ihminen itse pyrkii tekemään jotain. Itselläni ja varmasti monella muullakin keskeinen syy harrastaa liikuntaa on, Henry Laasasen termein, oman markkina-arvon nosto vastakkaisen sukupuolen silmissä. Kolmenkympin kohdalla sitä myös pikkuhiljaa huomaa rapistuvansa, mitä liikunta paikkaa verrattain tehokkaasti.

En tietenkään tiedä, olisinko aikuisiällä liikkunut yhtään enempää, jos koululiikuntaa ei olisi ollut; nautin kuitenkin oluesta ja videopeleistä aika paljon vielä hiihtoa enemmän. On muutenkin vähä-älyistä laittaa omaa saamattomuuttaan jonkun muun syyksi, mutta ei koululiikunta minua koskaan kannustanut liikkumaan, jätti vain 15 vuoden traumat hiihtämistä kohtaan.

”Vihaan hiihtämistä, vihaan lunta, vihaan näitä ylisuuria toppahousuja, vihaan tätä tyhmää pipoa ja vihaan näitä sauvoja”

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat