Jos maksaa pähkinöillä, saa apinoita

Suomalaisia on taas kiukustuttanut puhe kansanedustajan palkkioista, kun edustaja Sampsa Kataja erehtyi kertomaan, olevansa tyytymätön sekä kansanedustajien korvaustasoon että heikkoon työympäristöön. Kroonisen katkerat ja pienituloiset suomalaiset pillastuivat, koska kuvittelevat 8000 euron kuukausitulon olevan jotain uskomattoman suurta.

Palkalla ei tietenkään pitäisi olla väliä, koska kyseessä on nimenomaan kutsumusammatti. Valitettavasti tällä hetkellä siihen ammattiin ei ole kutsumusta juuri kenelläkään täyspäisellä, vaan nimenomaan niillä poliittisilla broilereilla, joille eduskuntapaikka on puolueen paikallisjärjestön sihteerinvirasta lähteneen uran huipentuma.

Kaikkien muiden näkökulmasta kansanedustajan työ on luultavasti maan paskin koiranvirka.

Ihminen lähtee idealistisesti parantamaan maailmaa, huomaa ettei eduskunnassa voi oikeastaan saada aikaiseksi yhtään mitään, joka horjuttaisi vanhoja rakenteita ja kyynistyy. Kaupan päälle saa kamalat haukut aina kun avaa suunsa, minkä vuoksi noin 90% kansanedustajista ei ole vaalikautensa aikana tehnyt tai sanonut oikeastaan yhtään mitään.

Tunnen useita kansanedustajia eri puolueista ja he ovat joko kyynisinä heittäneet hanskat tiskiin, kuvainnollisesti viiltävät ranteita auki kun vituttaa tai sitten niin laitostuneita siihen järjestelmään, että elävät ja hengittävät sitä kuin elinkautisvanki vankilassa, kunnes kuolevat.

Lisäksi tulee vielä ihmistyyppi joka on niin tyhmä, ettei ymmärrä edes omaa tyhmyyttään. He ovat luultavasti tyytyväisiä työhönsä eduskunnassa, mutta heidän kanssaan en lähtökohtaisesti kaveeraa.

Surkean työn lisäksi kansanedustaja saa poliitikon leiman josta on paljon vaikeampi päästä eroon kuin vankilakundin tai pornotähden leimasta. Poliitikkoa ei kukaan halua töihin yritykseensä, minkä vuoksi tulevaisuuden työmahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Jos et saa kavereilta suojatyöpaikkaa jostain valtion tai EU:n organisaatiosta, etkä ala lobbaamaan venäläistä kaasua, niin voit sanoa hyvästit urakehitykselle.

Jokainen yrittäjä tietää, että ”jos maksaa pähkinöillä, saa apinoita”. Sama pätee myös eduskuntaan. Tiedän paljon akateemisia ja yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä joilla olisi tahtoa ja kykyä tehdä maasta parempi paikka, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että hukkaisivat loppuelämänsä julkisena kusitolppana murto-osalla niistä tuloista, mitä oli ennen eduskuntaan menoa. Heille eduskuntaan meno ei ole urassa etenemistä, vaan reilun takapakin ottamista.

Koska yksityisellä sektorilla menestyvät ja pätevät ihmiset eivät kiinnostu eduskunnasta, hakeutuu sinne lähinnä sairaanhoitajia, poliittisia broilereita, luokanopettajia ja muita, joilla on varmasti näkemystä omalta alaltaan, mutta ei yhtään mitään henkistä kompetenssia olla päättämässä muiden asioista.

Koska kansanedustajien palkkion nostaminen kilpailukykyiselle tasolle ei ole mikään realistinen vaihtoehto, tulisi eduskunta mielestäni lakkauttaa ja siirtyä takaisin valtiopäiviin, jotka kokoontuvat muutaman kerran vuodessa. Osa-aikaiseen virkaan voisi löytyä kiinnostuneita ja samalla päästäisiin eroon eduskuntaa vaivaavasta säädösripulista, joka tuottaa liukuhihnalta surkeasti valmisteltuja lakeja ihmisten kiusaksi.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään palkoista. Demokratia itsessään on ongelmallinen, koska ihmiset ovat tutkitusti liian tyhmiä äänestääkseen fiksuja ihmisiä eduskuntaan. Vaikka ehdolla olisi kuinka hyviä ja älykkäitä ihmisiä, olisi valtiopäivilläkin lähinnä henkisesti jälkeenjäänyttä väkeä.

Parasta tälle maalle olisikin kuin minusta tehtäisiin absoluuttinen yksinvaltias – diktaattori, joka päättäisi yksin kaikesta. Lupaan tulevana hallitsijana poistaa kameratolpat tien varsista, kuluttaa omiin menoihini vähemmän rahaa kuin eduskunta, järjestää säännöllisiä paraateja ja palkata kauniista naisista koostuvan henkivartiokaartin, joista tehty alastonkalenteri lähetetään jokaiselle naiskauneuden päälle ymmärtävälle vuosittain joululahjaksi.