Nej tack, Alexander Stubb

Hufvudstadsbladetin haastattelussa ulkoministeri Alexander Stubb pohti ruotsin kielen perusopetuksen aikaistamista niin, että se alkaisi jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta. Hän myös lupasi, ettei ruotsin kielen asemaa heikennetä, mikäli Kokoomus on hallituspuolue ja hänet valitaan jälleen ministeriksi. Minun on vaikea pukea sanoiksi niitä vastenmielisyyden ja ärtymyksen tunteita, jotka tulivat pintaan lukiessani etäisen puoluetoverini Alexander Stubbin linjauksia kielikysymykseen. Yritän kuitenkin.

On ihan järkeenkäypää, että suomenruotsalainen kosmopoliitti puolustaa äidinkielensä erityisasemaa, vaikkei erityisasemalle ole mitään järjellistä tai tosiasiat huomioon ottavaa syytä. Politiikassa kuuluu asiaan, että myös saman puolueen sisällä on eriäviä mielipiteitä asiakysymyksistä. Mielestäni Stubbin esittämä kieltenopiskelun varhaisempi aloittaminenkaan ei ole täysin päätön ajatus. Olen itsekin opettanut hieman englantia esikouluikäiselle pojalleni. Riittävän kevyesti aloitettuna esimerkiksi englannin kielen siemen voisi olla jopa aivan järkevää istuttaa jo ekaluokkalaisen päähän.

Siitä, että ala-asteella ruotsin kielen opiskelu olisi pakollista, olen täysin eri mieltä kuin Stubb. Minusta koko pakkoruotsi on täysin aikansa elänyt ajatus. Pakkoruotsi ei ole ainoastaan hyödytöntä vaan jopa haitallista, koska se vie oman tilansa rajallisesta tuntijaosta, ja tämä tila on pois esimerkiksi muilta kieliltä.

Keski-Pohjanmaan aluehallintokysymyksessä oikeuskansleri löi jälleen uuden naulan pakkoruotsin arkkuun. Kielen opiskelua perustellaan sillä, että kyetään turvaamaan ruotsinkielisten lakisääteiset palvelut. Nyt kuitenkin selvisi, ettei oululaisten virkamiesten pakolla tankattu kielitaito riitä turvaamaan ruotsinkielisen vähemmistön palveluita Keski-Pohjanmaalla, minkä vuoksi tämäkin argumentti pakkoruotsin puolesta on mitätöitynyt. Oikeuskanslerin päätöksellä, ruotsinkielisten omalla myötävaikutuksella.

Elävä kuollut pakkoruotsi kuitenkin hamuaa ahnaasti lonkeroillaan lähes suljetun arkunkannen alta ja on saanut joukon johtavia poliitikkoja käsinukeikseen. Ei siinä mitään, minua ei häiritse tippaakaan se, että moni poliitikko, Stubb mukaanlukien, puolustaa tätä hyödyntöntä ja aikansa elänyttä käytäntöä. Stubb saa aivan vapaasti äänestää eduskunnassa sinne mahdollisesti päästessään, tai puoluekokouksessa, kieliin liittyvän lainsäädännön järkeistämistä vastaan. Hänellä on siihen täysi oikeus.

Suunnatonta vastenmielisyyttä minussa kuitenkin herättää se tapa, miten Stubb auktoriteetin asemassa toteaa, että ”Ruotsin asemaa ei heikennetä, jos kokoomus ja minä olemme seuraavassa hallituksessa”. Ei vaikka kansan enemmistö on eri mieltä. Ei vaikka puoluekokouksen, puolueen ylimmän päättävän elimen enemmistö on eri mieltä. Ei, sillä Stubb mielestään sanelee näin.

Siitä hän ei välitä, että kielikysymys ei mitenkään kuulu ulkoministerin hallinnonalaan. Ei Stubb välitä siitäkään, että mikään puolue-elin ei tiettävästi ole päättänyt yhtään mitään kielikysymystä koskien. Paitsi puoluekokous kesällä – ja nimenomaan kieliopintojen vapauttamista puoltaen.

Stubb, vaikka ministeri onkin, ei kuulu puoluejohtoon, joka käsittää puolueen puheenjohtajiston ja puoluehallituksen. Joka puolueessa on stubbeja. Heidän ajatuksillaan ei ole mitään tekemistä kokoomusväen kielilinjan kanssa. Ei mitään. En tiedä paljonko kannatusta Stubbin ajatuksilla puolueessa on. Uskon ja toivon, että mahdollisimman vähän. Ehkä promillen verran.

Olen valmis lyömään vaikka vetoa siitä, että minun promilleveikkaukseni osuu lähemmäs totuutta kuin Stubbin.

Minulle demokratia, rehellisyys ja kunniallisuus ovat tärkeitä asioita. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minulle tule avuton olo ja paha mieli, kun ministeritasolta annetaan viestiä, että puolueen linjauksiin ei voi vaikuttaa aktiivisella puoluetoiminnalla. Anteeksi naiiviuteni, mutta poliittista puoluetta ei mielestäni ole tarkoitus käyttää mielivaltaisesti omien tarkoitusperien ajamiseen. Puolueet ovat olemassa demokraattisen prosessin mahdollistajina yhteiskunnassa. Tämän oikeutuksen ne menettävät, jos eivät itse kunnioita demokratiaa sisäisessä päätöksenteossaan.

Olen aina uskonut, että Kokoomuksessa parhaiten perusteltu, faktoihin pohjautuva kanta voittaa. Pakkoruotsijärjestelmän ylläpitämistä eivät kuitenkaan tue faktat, ei kansalaismielipide eikä edes oikeuskansleri. Puoluekokouksen hyväksymän, kieliopintojen vapauttamista puoltaneen aloitteen sivuuttaminen virheellisillä perusteilla oli masentavaa. Vielä masentavampaa kuitenkin on, ettei korkean tason kokoomuslaisista yksikään ole sanonut asiasta julkisuudessa poikkiteloista sanaa.

Useimmat lukijoista muistanevat Kokoomuksen korva-kampanjan. Mielestäni puoluejohdon kannattaisi lähteä pienelle kuuntelukiertueelle tavallisen kansan pariin. Teemana ”Toisen kotimaisen asema koulujen opetuksessa ja yhteiskunnassa”. Eräänkin kiertueen voisi tehdä myös puolueaktiivien keskuuteen: ”Miten laskeudutaan alas norsunluutornista”.

Aleksander Stubb teki HBL:n haastattelussa vaalilupauksen. Minä annan tässä omani, vaikka olin aiemmin päättänyt etten lupaisi mitään.

Minä lupaan vastustaa kaikenlaista epädemokraattista sanelupolitiikkaa niin äänekkäästi, ettei tämän maan poliittisessa historiassa ole nähty vastaavaa, jos minut valitaan eduskuntaan. Se on ensimmäinen vaalilupaukseni.