Henri HeikkinenKokoomuksen puheenjohtajan tehtävä tulee täytettäväksi, ja seuraajaspekulaatiot käyvät jo kuumina. Yksi mahdollinen nimi on kunta- ja liikenneministeri Henna Virkkunen, jonka puolesta puhuukin moni seikka.
Virkkunen on nuorehkosta iästään huolimatta erittäin kokenut poliitikko. Hän on 1990-luvulla toiminut aktiivisesti Jyväskylän kunnallispolitiikassa. Vyöltä löytyy puheenjohtajuus teknisessä lautakunnassa ja jäsenyys liikuntalautakunnassa sekä huippukohtana kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus.
Kokoomusjärjestön hän niin ikään tuntee kuin omat taskunsa. Virkkunen on tullut Kokoomuksen toimintaan mukaan Kokoomusnuorten kautta ja siirtynyt sitten ensin niin sanottuun ukkoyhdistykseen ja johtanut myös Keski-Suomen Kokoomusta. Kokoomuksen naisten liiton puheenjohtajuuden hän nappasi Marjukka Karttusen nenän edestä vakuuttavalla kampanjalla. Virkkusen puoluejärjestökokemus kestää vertailun melkein kenen tahansa muun mahdollisen ehdokkaan kanssa.
Henna Virkkunen on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Akateeminen jatkotutkinto kuittaa varmasti puuttuvan ylioppilastutkinnon, ja politiikassa erityisen hyödyllisenä voinee pitää hänen tutkimuksensa aihetta eli ministerien eroamisiin johtaneita prosesseja.
Virkkusen oma ekspertiisi liittyy viestintään ja median toimintaan, mikä on varmasti selkeä vahvuus nykyisen kaltaisessa mediaintensiivisessä politiikan toimintaympäristössä. Myös sosiaalisen median Virkkunen hallitsee hyvin, ja hänen kuivakka huumorinsa toimii someympäristössä erinomaisesti.
Ministerinä hän on hoitanut vaikeita ja suuria uudistushankkeita, edellisellä kaudella yliopistouudistuksen loppuun saattamisen ja kuluvalla kaudella kuntauudistuksen. Paljon keskustelua on käyty, ja aiheellisestikin, kummankin hankkeen onnistumisesta, mutta joka tapauksessa on selvää, että Virkkusen paineensietokyky on näissä operaatioissa tullut todistetuksi. Luonne ja karaktääri riittävät kirkkaasti suuren puolueen puheenjohtajan tehtäviin.
Aivan merkityksetöntä ei ole myöskään fyysinen selviytyminen intensiivisestä ja kovasta tehtävästä. Virkkunen on innokas kuntoilija, jonka kunto ei varmasti pettäisi kovankaan rasituksen alla. Hän on myös ulkoisesti edustava ja tyylitietoinen, mikä on puoluejohtajalle selvä plussa.
Kaiken edellä kirjoitetun olisi Kokoomuksen Naisten Liitto voinut halutessaan kuuluttaa eetteriin, mutta sepä tyytyi ilmoittamaan, että seuraavalla Kokoomuksen puheenjohtajalla olisi syytä olla pimppi haaroissaan, eikä oikeastaan millään muulla ole väliä.
Itse en koskaan ikinä milloinkaan haluaisi nähdä Henna Virkkusta kokoomuksen johdossa puutteellisen talousosaamisen, mielestäni epäonnistuneen ministerinpestin ja kokoomuslaiseksi turhan punavihreiden aatteiden vuoksi. Lisäksi Virkkunen edustaa minulle poliittista broileria, joita Suomen johdossa on valitettavasti nähty jo aivan liikaa.
Sukupuolella ei tässäkään valinnassa pitäisi olla yhtään mitään merkitystä. Toivon, että kokoomuksen seuraava puheenjohtaja olisi päivänpolitiikan ulkopuolelta tuleva musta hevonen, jolla kuitenkin on näyttöjä kyvykkyydestä ja mielellään jonkinlainen mandaatti kansalta.
Jos saisin itse valita, olisi kokoomuksen seuraava puheenjohtaja joko Piia-Noora Kauppi tai Elina Lepomäki. Myös Eija-Riitta Korholalle voisin antaa kannatukseni. Kaikki ovat naisia, mutta ehkä kokoomusnaisista poiketen ajattelen heitä tasavertaisina ihmisinä, enkä sukupuolensa edustajina.
Kokoomusnaisten toive seuraavan puheenjohtajan sukupuolesta on nyt mahdollista toteutua, mutta sen ei pitäisi toteutua sen vuoksi, että seuraavalla puheenjohtajalla pitäisi olla ehdottomasti piparia omasta takaa. Tosiasia on, että tällä hetkellä politiikan huipulla ei ole yhtään miespuolista kokoomuslaista, jolla olisi riittävästi älliä, osaamista, kokemusta – ja ennen kaikkea munaa lähteä johtamaan Suomea parempaan suuntaan.
Kommentoi