Demariversio House of Cardsista
SDP:n taustalla tapahtuu!
Tämän hetken kuumin hittisarja niiden keskuudessa jotka mistään mitään tietävät on House of Cards. Yhdysvaltojen poliittista peliä kuvaava sarja on viihdyttävä, joskaan ei kovin totuudenmukainen kuvaus kulissien takaisesta toiminnasta poliittisen vallan huipulla.
Epäuskottavan sarjasta tekee se valitettava tosiasia, että todellisen elämän poliitikot ovat yleensä liian tyhmiä ja media liian laiskaa moiseen juonitteluun – ainakin Suomessa. Jonkinlaista poliittista peliä täälläkin kuitenkin pelataan, ja tässä tapauksessa koko Suomen kustannuksella.
Julkisen talouden sopeutustoimia on ollut tarpeen tehdä jo pitkään, eikä hallitus ole kuin vempuloinut niiden kanssa. Viimeksi tänään luin uutisen, jossa Jutta Urpilainen päättäväisesti toteaa, että nykyinen hallitus ei lähde tekemään miljardipäätöksiä tulevan hallituksen puolesta.
Urpilaisella ja pääministeri Kataisella on kuitenkin välillä ollut varsin vahva konsensus sen puolesta, että hallitus tekee muutakin kuin ottaa velkaa tulevien sukupolvien puolesta. Mitä taustalla on tapahtunut sellaista, että Urpilainen nyt luopuu viimeisistäkin sopeutuspuheista?
Kuulemani mukaan ”Katainen ja Urpilainen” olivat ilmeisesti alun perin sopineet siitä, että hallitus päättää säästöistä jaksottamalla kolmelle seuraavalle vuodelle. Säästöt hoidetaan lainsäädännöllä, tarkat speksit ovat minulle vielä epäselviä, mutta käytännössä vaihtoehtoina ovat jokin uusi laki tai nykyisten indeksilakien muuttaminen.
Tarkoitus oli saada oppositio mukaan näihin säästöihin, tai ainakin vimmatusti heilutella käsiä, kun oppositio ei suostu vastuunkantoon, mutta hallitus olisi silti vienyt lait läpi. Oppositio ei tietenkään lähde säästöjen ”takuumieheksi”, koska politiikka on tärkeämpää kuin kansalaisten etu. Ei lähtisi yksikään hallituspuoluekaan jos olisi oppositiossa.
Sitten demareiden ay-siipi keksi, että eihän säästöjen tekemisessä ole mitään järkeä. Jos demarit joutuu oppositioon, pitää kokoomusta voida syyttää ylimitoitetusta ja vääräaikaisesta sopeutuksesta sekä köyhien kurittamisesta vaaleja ennen ja vaalien jälkeen oppositiossa.
SDP:n koko eduskuntaryhmä saatiin pian sille kannalle, että tämä hallitus ei päätä jaksotuksesta, eikä mieluiten lisäsäästöistäkään – ja Jutta jäi yksin. Suvi Hautanen aihetta sivusikin verkkouutisten kolumnissaan.
Moni politiikkaa seuraava tietää, että Urpilainen on itse asiassa valmiimpi esim. rakenteellisiin uudistuksiin kuin antaa ymmärtää ulospäin, mutta SDP:n eduskuntaryhmä on aina torpannut kaikki taloudellisesti järkevät esitykset, esimerkiksi kajoamisen työttömyysturvaan. Poliittinen etu voittaa yhteiskunnan edun.
Tämä on tietenkin vain yksi versio tarinasta. Demarit ovat kaikki hiljaa, eivätkä paljasta taustakuvioista mitään. Se kuitenkin tiedetään, että Urpilaista ollaan pakottamassa ryhmän linjoille joko hyvällä tai pahalla. Kokoomuksen kanssa sitten mennään neuvotteluihin sanomaan, että kyllähän minä, mutta kun meillä ryhmässä.
Mutta tietysti se mikä on mielenkiintoisinta näin kokoomuslaisen näkökulmasta: demarit ovat taas vieneet kokoomusta kuin pässiä narussa.
Kokoomus tai ainakin Jyrki on kuvitellut, että saadaan edes jotenkin kasvot pelastettua omien kannattajien silmissä, kun säädetään nämä jaksotuslait. Velkaantumisen taittamistavoitteeseen ei tietenkään enää päästä, mutta voidaan kuitenkin todeta, että ainakin päätökset, joilla velkaantuminen taitetaan, tehtiin tässä hallituksessa.
Aivan tv-sarjan tasolle ei siis päästä, mutta kyllä täälläkin korttitalon kulisseissa tapahtuu yhtä ja toista.
