Päivän poliittinen pääuutinen oli, kun uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen otti aikalisän soidensuojeluhankkeeseen. Rouva Grahn-Laasonen yrittää tehdä nyt jotain äärimmäisen poikkeuksellista ja historiallista Suomen oloissa. Hän nimittäin haluaa selvittää, voisiko edes kerran Suomessa edetä vapaaehtoisuuden pohjalta sen sijaan, että päätös valmistellaan salassa ja ihmisiltä yllättäen pakkolunastetaan maat.
Tällainen toimintatapa ei tietenkään punavihreille kelpaa. Ville Niinistö sanoo, että ei olisi koskaan uskonut kokoomuksen tekevän jotain näin kamalaa suomalaiselle luonnolle. Anna Kontulan mukaan ”ei kauan nokka tuhise, kun kokoomus peruuttaa ympäristönsuojelussa sukupolven verran”. Näistä ja muista punavihreiden kommenteista voisi päätellä, että ympäristöministeriössä on päätetty kyllästää kaikki Suomen suot käytetyllä moottoriöljyllä, silata plutoniumilla ja vielä pissata päälle.
Mistä on siis oikeasti kyse?
Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa. Useimpien arvioiden mukaan suoala on 9,3–10,4 miljoonaa hehtaaria, mikä on Suomen koko pinta-alasta ilman merialueita noin 26 % ja maa-alasta 29 %. Metsähallituksen mukaan alkuperäisestä suoalasta on kolmannes luonnontilaisena. Suomen luonnonsuojeluliitto kertoo, että ”enää” noin 4,1 miljoonaa hehtaaria suota on ojittamatta, joista 1,7 miljoonaa hehtaaria sijaitsee Etelä-Suomessa.
Vuoden 2007 tiedon mukaan Suomessa on suoalueita suojeltu 1,13 miljoonaa hehtaaria ja nyt uusien suojelukohteiden alaksi arvioitiin alustavasti 100 000 hehtaaria. Suomessa ei tehdä juuri uusia metsäojituksia, turvetuotannon lupaehdot ovat tiukat, eikä luonnontilaisille soille muutenkaan käytännössä saa turve- tai ojituslupia.
Nyt suojeluun menossa olevat suot eivät varmasti kaikki 100 000 hehtaaria ole sellaisia, että niillä elävät maailman ainoat nevapunapersenilviäiset tai korpikäpykurpat. Pidän myös epätodennäköisenä, että puskutraktorit ovat jo matkalla tuhoamaan Suomen viimeisiä käärmekuusia, ellei päätöksiä tehdä nopeasti, salaa ja maanomistajia kuulematta.
Tuosta yhtälöstä on hankala nähdä sitä kulman takana odottavaa ympäristökatastrofia, joka muutaman kuukauden ”viivyttelystä” ilmeisesti tulee. Kaiken lisäksi Grahn-Laasonen lupasi suojella alueet, mutta haluaa tehdä sen yhteistyössä maanomistajien kanssa. Vihreiden valheet ja pelonlietsonnan voinee taas kerran jättää omaan arvoonsa.
Kyse ei ole oikeasti luonnonsuojelusta. Todellisuudessa tässä iskee vastakkain ”maan tapa” ja nuoren ministerin ”kokemattomuus” siitä, miten ”asiat hoidetaan”.
Helsingin Sanomien mukaan Ympäristöministeriö on valmistellut soidensuojeluverkon täydennystä vuosia. Hallitusohjelmaan kuuluvan ohjelman konkreettinen valmistelu alkoi kaksi vuotta sitten valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Toteutuksen piti alkaa heti ensi vuonna ja ensimmäisen vaiheen kustannukset olivat jo budjettikehyksessä.
Ohjelmaa on tehty hyvässä hengessä virkamiesten kesken ja kritiikkiä on tullut varmasti vähän, kun maanomistajien kuulemisen oli määrä alkaa vasta 27. lokakuuta. Mitä veikkaatte, olisiko maanomistajien kuulemisella ollut yhtään mitään merkitystä mihinkään, kun päätökset taustalla jo tehty? Jos asia oikeasti etenee hyvässä hengessä ilman kritiikkiä, niin silloin sitä pitäisi pystyä myös vapaaehtoispohjalta valmistelemaan.
Tällainen asioiden salassa valmistelu, kaikessa hiljaisuudessa päättäminen ja pakkovallan avulla toteuttaminen on Suomessa varsin tyypillinen tapa toimia.
Joku saattaa muistaa vielä Natura 2000 –hankkeen. EU-direktiivin mukaisia luonnonsuojelualueita perustettiin Suomeen lähes viisi miljoonaa hehtaaria, eli yli 12% koko maan pinta-alasta.
Laajat alueet olivat sellaisia, että ne eivät täyttäneet EU-direktiivien mukaisia perusteita eikä niitä oltu perustettu luonnonsuojelualueiksi. Maanomistajia ei mitenkään informoitu siitä, mikä oli Naturan tarkoitus, vaan ilmoitettiin vain Natura-alueiden rajat ja jätettiin paikalliset asukkaat suureen epävarmuuteen.
Valtioneuvoston Suomen Natura-verkostoehdotusta koskeva päätös käsitti yhteensä 1 458 aluetta, joista valtio omisti jo valmiiksi 78%.
Valitusmenettely oli tehty erittäin hankalaksi ja kalliiksi. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan valituksen tekemistä varten valtioneuvosto kansliasta oli tilattava 300 mk:n hintainen pöytäkirjanote ja KHO:n päätöksen lunastaminen maksoi 1000 mk. Myöhemmin oikeusasiamies huomautti, että Ympäristöministeriön menettely on väärä.
Vaikeuksista huolimatta Naturasta tehtiin vuonna 1997 noin 15 000 muistutusta, vuonna 1998 noin 6 000 huomautusta ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle noin 5 000 valittajan toimesta 1634 valitusta, ja ne koskivat yhteensä 750 aluetta.
Ympäristöministeriö totesi jo kauan ennen KHO:n tuomioita, että valitukset eivät muuta päätöksiä. Sattumalta kävi niin, että KHO paskat nakkasi tuhansien maanomistajien valituksille, koska poliitikot olivat jo ennakkoon tehneet niin suuret sitoumukset EU:n kanssa, ja ne oli täytettävä.
Onnistuneen Natura –puljauksen jälkeen virkamiehistö ja vihreät luonnollisesti halusivat jatkaa samaa rataa ihmisten omistusoikeuden polkemista. Vapaaehtoisuus ei kuulu näiden ihmisten arvoihin silloin, kun mennään ”yhteistä hyvää” kohti. Noh, ainakin Lapista on tehty mukava luontoreservaatti vihreiden lomareissuja silmälläpitäen. Esimerkiksi Enontekiön kunnasta 70 % kuuluu erinäisiin suojelualueisiin. Siltä pohjalta on hyvä kehittää elinkeinoja.
Toivottavasti Sanni Grahn-Laasonen pitää päänsä ja saa tässä asiassa ihmisten tuen. On käsittämätöntä elää maassa, jossa edes ajatus siitä, että jotain tehdään vapaaehtoisesti ja yhteistyössä, eikä salaa ja pakolla on muiden poliitikkojen mielestä väärin.
ps. Yksi keskeinen argumentti soiden suojeluun on ”ilmastonmuutosta vastaan taistelu”. Mitäs sitten kun tutkimus kertoo, että Metsäojitettu boreaalinen suo on luonnontilaista suurempi kaasujen nielu? Ajaako vihreät seuraavaksi kaikkien soiden ojittamista ilmastonmuutoksen nimissä?
http://energia.fi/sites/default/files/images/esitys_ojanen.pdf
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20610/effectof.pdf?sequence=2
Jos Natura kiinnostaa enemmän, niin ohessa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus:
http://www.vtv.fi/files/103/1402007_Natura2000_verkoston_valmistelu_NETTI.pdf
Kommentoi