Quo vadis, Sipilä?

Median uudelleen ristiinnaulittavaksi lienee vastaus otsikon kysymykseen. Sosiaalisen median kuplani, joka lienee poikkeuksellisen laaja, on tällä viikolla täyttynyt lähinnä erilaisista syytöksistä pääministeri Juha Sipilää kohtaan. Jos ei ole viime päiviä hengaillut tynnyrissä tai jossain kaukomailla, tietää mistä on kyse. Ensin on juttua siitä, miten joku Sipilän serkun osittain omistama paikallinen yritys on sattunut saamaan kauppaa Terrafamen kanssa, minkä jälkeen Sipilä suitsii toimittajia ja nousee uusi kohu.

Olen aika varma siitä, että tämäkin haloo on täysin tyhjästä noussut, eikä Sipilä ole tehnyt mitään varsinaisesti väärää. Pääministeri saa syyttää epäonnistumisistaan lähinnä omaa amatöörimäisyyttään poliitikkona ja median kanssa sekä kyvyttömyyttään kuunnella sellaisia, jotka tietävät jotain poliittisen järjestelmän toimintalogiikasta. Toisin sanoen, Sipilän olisi kannattanut valita neuvonantajansa paremmin, ettei vaikuttaisi aina Kummeli -sketsin pääministeriltä.

Väkisin tässä kuitenkin tulee mieleen, että kannattiko Juhan ylipäänsä edes lähteä politiikkaan. Pyrkiessään torjumaan jääviyssyytökset, Sipilä möi omistuksiaan ja siirsi niitä eteenpäin jälkipolville. Pelkästään Elektrobitin osakkeiden myynti huonolla hetkellä poliittisen uran takia tuli ”maksamaan” hänelle yli 20 miljoonaa euroa.

Jokainen voi tahollaan miettiä, että ottaisiko 20 miljoonaa euroa vai olisiko Suomen pääministeri. Rahat vai kolmipyörä. Sipilä otti ja valitsi kolmipyörän.

Rahat vai kolmipyörä?

Toisekseen, aitoa intoa pääministerikautensa alussa puhkunut Sipilä ei ole saanut aikaan juuri mitään hyviä tavotteitaan. Iso osa kohutuista uudistuksista on kaikessa hiljaisuudessa aina peruttu, kun niitä on vähänkään vastustettu julkisuudessa. Työmarkkinauudistuksestakin käteen jäi ainoastaan pääministerin itse askartelema kakkara. Kyvykäs toimitusjohtaja jäi ”systeemin” jalkoihin.

Nyt Sipilä on aikalailla mitättömästä ja valtavasti paisutellusta asiasta johtuen kohun ytimessä koko kansan keljuilun ja haukkujen kohteena. Milloin kyseessä on liero, milloin terroristi ja milloin pelle.

Jos Juha Sipilä on jotain politiikasta saanut, niin ehkä nimensä yhteiskuntaopin kirjaan. Tietenkin se voi jollekin olla unelmien täyttymys. Muuten voi sanoa politiikkaan sekaantumisen tuottaneen kempeleläiselle liikemiehelle lähinnä tarpeetonta stressiä, mielipahaa ja taloudellisia menetyksiä. Minua ainakin harmittaisi.

Tästä päästäänkin siihen, että miksi kukaan elämässään muuten pärjäävä ihminen lähtisi mukaan politiikkaan? Kun tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei enää ”aateluus velvoita”, ei politiikalla ole mitään annettavaa muille kuin sinisilmäisille idio..idealisteille ja korruptoituneille lieroille, jotka eivät pärjäisi yksityisellä sektorilla.

Tämä ilmiö näkyy nyt päivänpolitiikassa siinä, että esimerkiksi eduskunnan idioottikonsentraatio on luultavasti pahempi kuin kertaakaan itsenäisen Suomen historiassa. Muutama valopilkkukin toki löytyy ja pahimpia roistoja on onneksi palkattu muihin organisaatioihin töihin viime aikoina. Kyvyttömien idioottien voimin tehdään huonoja päätöksiä ja ennen kaikkea varotaan tekemästä mitään, mikä vaatisi selkärankaa.

Sipilän kaltaisia kyvykkäitä ja yksityisellä sektorilla menestyneitä ihmisiä tarvitaan politiikkaan huomattavasti enemmän. Jos tämä – tai seuraava kohu nyt jostain syystä ajaisi Sipilän pois politiikasta, näyttäytyisi se entistä vahvempana signaalina kyvykkäille ihmisille pysyä pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Sellaista signaalia ei kyllä tämä yhteiskunta enää kestäisi.

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat