Henri HeikkinenTänään perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini ilmoitti, ettei hyväksy aborttia missään oloissa, ja perustelee kantansa elämän suojelemisella sekä katolisen kirkon kannalla. Aihe on vaikea, eikä Soini sitä kovin mielellään ota esiin, minkä vuoksi muut ehdokkaat tietenkin häntä siitä hiillostavat.
Kyseessä oli ehkä suomalaisen politiikan suoraselkäisin teko sitten Risto Rytin eron. Todennäköisesti Soini nimittäin juuri torpedoi oman presidenttikampanjansa aika rankasti.
Paavo Arhinmäen mielestä abortissa on kyse perimmäisestä ihmisoikeudesta. Avuttomien ihmisten tappaminen on toki ollut aina osa ihmisluontoa ja (kansallis-)sosialistisissa maissa suorastaan harrastus, mutta en nyt katsoisi sen kuitenkaan olevan mikään perimmäinen ihmisoikeus.
Silläkin uhalla, että minut julkisesti lynkataan sanon tässä, että vastustan itsekin aborttia kaikissa tilanteissa.
Minun on ylipäätään vaikea käsittää, miten ihmisen tappamisen oikeuttaminen olisi jotenkin liberaalia. Kun puhutaan vain äidin raskauden taakasta unohdetaan täysin elävän, vaikka vielä syntymättömän ihmisen oikeus elämään.
En kuitenkaan koskaan ikinä haluaisi käskeä muiden toimia juuri minun näkemykseni mukaan.
Jos ihmiselämän päättymisen alkuunsa tahtoo ottaa omalletunnolleen ja yhteiskunta sen hyväksyy, niin siitä vain. Minä vastustan yleensä uusia kieltoja, mutta jos yhteiskunnan enemmistö päättää sallia ihmisen tehdä itselleen ja lähimmäisilleen jotain minulle vastenmielistä, mikä minä olen sitä kieltämään?
Oleellista liberalismissa on juuri se, että sallii myös muiden elää omien näkemystensä mukaan, kunhan niitä ei pakoteta itselle.
Valitettavasti juuri Soinin tapauksessa nähdään, että liberaaliksi itsensä nimittävät ihmiset raakkuvat kuorossa heti jos jollain sattuu olemaan ”väärä” mielipide.
Suomalainen ajattelumalli on nimittäin varsin mustavalkoinen. Mikäli en hyväksy jotain, pitää se kieltää kaikilta muiltakin. Tästä Soininkin lynkkaaminen kumpuaa. Suomalaisilla on aikamoisen pitkä matka liberalismiin. Liberalismi kunnioittaa jokaisen ihmisen oikeutta ainutkertaiseen elämäänsä.
Käytännössä tämä abortinvastaisuus on tarkoittanut esimerkiksi omassa elämässäni sitä, että sain lapsen alle 20-vuotiaana, eikä taustalla isompaa suunnittelua ollut. Juuri armeijasta päässeellä miehellä oli opinnot hädintuskin aloitettu. Ei siinä auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni, mennä töihin ja ostaa asunto. Jos silloin tyttöystäväni olisi halunnut keskeyttää raskauden, en kuitenkaan olisi lähtenyt estämään häntä. Nanosekuntiakaan ei silti omassa mielessäni käynyt abortti, enkä ole katunut sitä koskaan.
Joskus edessä voi olla poikkeuksellinen pakko, jolloin valinta on tehtävä äidin ja lapsen hengen välillä. Sellaisessa tilanteessa abortti olisi luultavasti todennäköisin vaihtoehto. Vertaan sitä tilanteeseen, jossa kahdesta uhrista voi pelastaa vain toisen. Kuitenkin yli 90% aborteista tehdään ns. sosiaalisista syistä.
Miksi sitten vastustan aborttia? Koska kannatan elämää. Mikäli on ihmiselämän puolella, ei voi kannattaa aborttia missään olosuhteissa, ellei ole älyllisesti täysin epärehellinen ihminen. Kysymys ei ole minulle millään tavalla uskonnollinen, vaan rationaalinen ja moraalinen.
Loogisesti ihmisen, joka kannattaa vapaata aborttioikeutta, on kannatettava myös kuolemantuomiota. Vai onko syntymättömän lapsen olemassaolo suurempi rikos kuin esimerkiksi ”tavallinen” murha, josta ei kuolemantuomioita anneta? Saanko minä tappaa jonkun joka vahingoittaa kehoani?
Ensinnäkin samat ihmiset, jotka puhuvat ihmisoikeuksista ja naisen oikeudesta omaan kehoonsa, ovat hyvin kärkkäästi rajoittamassa esimerkiksi tupakointia, juomista ja huumeiden käyttöä. Varsinkin odottavilta äideiltä. Lähes jokainen vapaan aborttioikeuden kannattaja tyrmistyisi, jos näkisi viidennellä viikolla raskaana olevan naisen juovan, tupakoivan tai piikittävän heroiinia. Eihän viatonta sikiötä saa vaurioittaa. Jostain syystä sen kuitenkin saa tappaa.
Tekisi mieli kysyä vaaliväittelyssä Lipposelta, Arhinmäeltä ja Biaudet’lta sallisivatko he ihmisille niinkin yksinkertaisen oikeuden omaan kehoonsa kuin turvavyön käyttämättä jättämisen autossa, tai moottoripyörällä ajamisen ilman kypärää.
Luultavasti eivät.
Eli toisin sanoen, jokanaisen oikeus tappaa lapsensa on suurempi kuin minun oikeuteni riskeerata itseni.
Moraalisesta näkökulmasta pitäisi miettiä sitä, onko ihmisellä kiistaton oikeus elämään. Tieteellisesti ei liene kiistaa siitä, etteikö sikiö johda ihmiselämään, ellei sen elämää erikseen lopeta joko jokin tapaturma, sairaus tai tahallinen teko. Sama pätee niin ensimmäisille raskausviikoille kuin yhdeksännelle kuukaudelle.
Lainsäädännössä oleva raskausviikkoraja on lähinnä keinotekoinen. Argumentti naisen oikeudesta kehoonsa on siis täysin yhtä validi raskauden alusta raskauden loppuun saakka. Hyväksyisitkö sinä 8-kuukautisen sikiön tappamisen ja kaapimisen ulos kohdusta?
Entä sitten lapsen tappaminen syntymän jälkeen? Jos naiselle tehdään abortti lapsen oletetun vamman takia 24. Raskausviikolla on se täysin laillista ja ok. Jos lapsi syntyisi keskosena 24 raskausviikolla ja äiti tappaisi sen seuraavana päivänä, onkin se vakava rikos. Miksi? Eikö samalla logiikalla samanikäisen sikiön tappaminen ole ”äidin oikeus”?
Mene sanomaan vaikkapa down-lapsen vanhemmille, että olisitte tappaneet mokoman vammaisen.
Mitä eroa on sikiöllä minuutti syntymänsä jälkeen ja sikiöllä minuutti ennen syntymää? Vuonna 2007 päivän ikäinen lapsi kuoli ambulanssionnettomuudessa Parkanossa. Ambulanssinkuljettajaa syytettiin kuolemantuottamuksesta. Jos lapsi olisi kuollut kahta päivää aikaisemmin, ei se olisi ollut kenenkään syy. Miten ihmiselämän arvo voi olla suhteellinen?
Usein näkee kritisoitavan esimeriksi kehitysmaissa tehtäviä tyttölasten abortteja. Samaan aikaan Suomessa tehdään vain sosiaalisista syistä vuodessa yli 9000 aborttia. Varovaisestikin arvioiden on Suomessa jäänyt syntymättä lähes 400 000 ihmistä sen vuoksi, sitten vuoden 1970 lakimuutoksen. Kerrannaisvaikutuksesta puhumattakaan.
Ehkä yleisin näkökulma on raiskauksen uhrien oikeus aborttiin. Vaikka pidän melko halpamaisena rikoksen uhrien käyttämistä poliittisten vastustajien lokaamisen välineenä, tästäkin on pakko esittää pari huomiota. Ensinnäkin raiskauksen uhrin oletetaan ja suorastaan toivotaan hakeutuvan lääkärin tutkittavaksi niin pian kuin mahdollista, jotta tekijä saataisiin kiinni. Samalla on mahdollista saada jälkiehkäisypilleri. Sellaisen saa apteekista muutenkin ilman reseptiä kuka tahansa.
Raskauden voi keskeyttää, ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan. Eikö tämä mahdollisuus riitä ns. sosiaalisissa tapauksissa? Entä miksei haluta tukea vähäosaisten äitien mahdollisuutta synnyttää lapsi ja antaa tarvittaessa se adoptoitavaksi, mikäli tilanne todella on sellainen, että he eivät kykene tarjoamaan lapselle ihmisarvoista ja turvallista lapsuutta?
Uskoisin, että nämä ihmiset, jotka eivät koskaan saaneet nähdä maailmaa olisivat arvostaneet elämää lastenkodissakin tai adoptoituna. Miettikää sitä, kun menette seuraavan kerran kaavittavaksi.
Oikeastaan pahin vääryys koko järjestelmässä on se, että niin minä kuin Timo Soini joudumme verojen kautta kustantamaan oman osamme näistä teoista, joita emme eettisistä syistä hyväksy.
Kommentoi