Henri HeikkinenVoi sitä peppukivun määrää. Jos tiedostavan kansalaisen tuskasta saisi energiaa, olisivat Brexit ja Trumpin vaalivoitto riittäneet ainakin tämän talven yli koko läntisellä pallonpuoliskolla. Nyt ne lämmittävät vain henkisellä tasolla, sillai kivasti sisältäpäin.
Tietysti myös montaa ”ei-tiedostavaa” edellä mainitut vaalitulokset nakertavat, mutta yleensä normaali ihminen unohtaa sen parissa viikossa ja toteaa maailman sopeutuvan tilanteeseen. Normaali ihminen ei ajattele, että nyt voittivat rasismi, fasismi ja maailmanlopun ratsastajat.
Trumpia, eri valtioiden ”perussuomalaisia”, ja Brexitiä yhdistää nimenomaan se, että kaikissa tapauksissa äänestäjät, kannattajat ja ehdokkaat on leimattu etukäteen rasisteiksi, natseiksi ja ties miksi varsin heppoisin perustein samalla kun kaikki sisältö sivuutetaan ihan täysin.
Esimerkinomaisesti – Jos joku minun tuttavistani sanoo kannattavansa ”oikeaa vaihtoehtoa”, se ei minua hetkauta. Jos minä sanoisin kannattavani vaikka Trumpia tai perussuomalaisia ja vielä perustelisin sen jollain rationaalisella argumentilla, laittaisi moni kanssani heti välit poikki ja leimaisi minut sen perusteella. Se on täysin älyvapaata.
Jotenkin tuntuu, että asiaa tutkivilla dosenteilla, toimittajilla ja romakkaniemillä on täysin jäänyt huomaamatta, että suurin osa länsimaissa on heidän mittareillaan pikkuisen ksenofobisia, pikkuisen sovinisteja ja elää maailmassa, jossa sukupuolia on kaksi, eivätkä homot haittaa, kunhan pysyvät keskenään.
Sellaisia me ihmiset nyt vain olemme, ”epätäydellisiä”. Tavan tallaajia, jotka elävät tavallista elämää kaupungissa tai maaseudulla tavallisten ystäviensä kanssa. Istumme päivät tavallisissa töissä. Ei missään järjestössä tai toimituksessa, vaan hinkkaamme exceliä toimistolla rahan takia. Arkena pukeudumme raitaverkkareihin, emme punaisiin housuihin. Käymme joskus ulkomailla, mutta useammin pelaamme tankkipeliä kotona. Kavereiden kanssa puhutaan naisasioista, työasioista ja armeijajutuista. Ei ole suurta maailmantuskaa, eikä suoraan sanottuna kiinnosta kärsiikö joku ihminen tai tuotantoeläin jossain muualla.
Tavan tallaajaa pinnan alla ärsyttää todella paljon koulutetun mediaväen, tiedostavan kulttuuriväen ja poliittisen eliitin erilainen maailmankuva. Se tavan ihminen haluaa heittää läppää kavereiden kanssa homoista, puristella naisia takapuolesta ja olla vähän huolissaan erivärisistä naapureista. Se ei silti koe olevansa homofobinen, sovinisti tai rasisti. Sillä on hittovie vaimokin ja monta ulkomaalaista kaveria. Pride -marssiakin se kävi katsomassa ja oli hauskaa.
Ei se ymmärrä, mitä vittua on joku fatshaming, mansplaining tai vastaava. Ei ne ainakaan mitään oikeita huolenaiheita ole. Ei se kehtaa tätä ääneen sanoa, koska ei sillä oikeasti ole mitään yhtään ketään vastaan, pari kaveriakin on homoja. Mitä ne muut sukupuolet ovat? Ei se sitä vastusta, se ei vain ymmärrä. Täytyy olla päässä jotain vikaa sellaisella joka pallit poistaa itseltään. Tavan tallaajaa vituttaa kun sitä haukutaan rasistiksi, vaikka se ei sitä ole. Ei sillä ole mitään naapurin pitseriaa pyörittävää Ahmediakaan vastaan, se vain pelkää niitä Isiksen terroristeja ja raiskaajia, eikä halua elättää puolta maailmaa omalla työllään. Sitä vituttaa kun valtion kassa on pohjaton kaikille muille paitsi juuri hänelle – tavan tallaajalle.
Suurin osa poliitikoista ja mediasta ei tajua tavan tallaajan ongelmia. Tyhmiä ne ovat. Suuttuvat mediassa jollekin Lidlin maitopurkeille tai valittavat, kun yritysten hallituksessa ei ole riittävästi monietnisyyttä tai sukupuoliedustusta. Itkevät olematonta rasismia, kuvitteellisia naisten ongelmia ja syyllistävät tavan tallaajaa. Voi että ne syyllistävät. Mitään muuta ei nykyään tavan tallaaja edes kuule kuin jonkun lesbofeministin, rillipäisen dosentin tai jonkun muun munapään syyllistämistä hänen elämäntapaansa kohtaan. Sellainen tavan tallaaja sitten huomaa Trumpissa, Nigel Faragessa tai vaikka Jussi Halla-ahossa samastuttavan ihmisen. Sellaisen, joka on huolissaan samoista asioista kuin tallaaja itsekin.
Harmi kun minun ongelmani eivät ole niitä, joita perussuomalaiset tai Trump lupaavat ratkaista. Minä en hyödy mitään kenenkään vaalivoitosta, koska haluan päästä koko systeemistä eroon. Ei kenenkään vaalivoitolla ole ollut länsimaissa oikeasti mitään merkitystä sitten 1930-luvun, eikä liene nytkään. Onneksi minun tapauksessani iloa elämään voi saada puhtaasti siitä, miten joku asia ärsyttää niitä ihmisiä, ketkä hänen mielestään ovat vielä ärsyttävämpiä. Viholliseni vihollinen on ystäväni, lienee yksi maailman vanhimpia viisauksia. Veikkaan, että todella moni äänesti Trumpia juuri sen vuoksi.
Minä voin onneksi naureskella muiden peppukivulle ja voi veljet miten paljon sitä naureskeltavaa riittää. Twitter kannattaa kammata läpi ja monia hyviä herkkupaloja on koottu tänne: https://ylilauta.org/satunnainen/58944055
Kommentoi