Kaiteet kaikkialle

Oulussa virisi hiljattain terhakka keskustelu Torinrannan turvakaiteista. Ihmisten turvallisuudesta huolestunut naishenkilö teki kantelun lääninhallitukseen ja pyysi tutkimaan onko Oulun kaupunki menetellyt virheellisesti, kun vaaralliseksi tiedettyyn paikkaan ei ole saatu kaiteita.

”Humalainen mieshenkilö putosi veteen Oulun torinrannassa hotelli Radisson SAS:in ja kirjaston välistä kulkevan pyörätien kohdalla. Vettä oli ainakin miehen vyötäröön asti, mutta hän ei päässyt kiipeämään jyrkkää seinämää pitkin ylös. Miehen naisseuralainen sai kuitenkin jonkin aikaa kestäneen yrityksen jälkeen autettua hänet ylös. Mies selvisi pudotuksesta säikähdyksellä.”

Ilmeisesti Kalevan uutisoima todella vaarallinen tilanne oli herättänyt tämän yksityshenkilön sisäisen kukkahattutädin ja pakottanut vaatimaan kaideasiat kuntoon Oulussa. Luonnollisesti hänen mielestään on yhteiskunnan tehtävä estää ihmisiä putoamasta, eikä mielessäkään käynyt se fakta, että veden läheisyydessä tulee aina olemaan alueita, jotka vaativat myös liikkujilta valppautta ja varovaisuutta.

No, onneksi pari kuukautta ja n. 90 000 euroa myöhemmin kaideasiat saatiin Oulussakin kuntoon.

Toivottavasti seuraavaksi saadaan kaiteet puistoihin, ettei sattuisi enää raiskauksia, tai kouluihin, jotta vältyttäisiin kouluammuskeluilta. Alkoholin haittoja voitaisiin vähentää rakentamalla kaiteet Alkoon. Puoluetoverini Suvi Lindén, Oululainen hänkin, on jo ansiokkaasti puuhaillut kaiteita Internetiin.

Vaikka kaiteissa ei sinänsä ole mitään vikaa – olen itsekin tullut kaiteen pelastamaksi liikenteessä – kaiteista käyty keskustelu osoittaa omalla tavallaan millaiseksi yhteiskuntamme on menossa. Hyvinvoinnista ollaan menossa holhoukseen. Yksilöllä ei saisi olla mitään vastuuta itsestään eikä tekemisistään, vaan yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia ettei kukaan voi loukata itseään.

Miksi ihmeessä lailla pitää säätää, että polkupyöräilevän aikuisen on pakko pitää kypärää? Toki useita kieltoja voidaan ajatella myös taloudellisesta näkökulmasta, jolloin pyöräilykypärän pitopakko tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin kallonmurtumien “ilmainen” hoito, mutta yksilönvapaus pitäisi mielestäni laittaa silti holhouksen edelle.

Itse asiassa Etelä-Suomen Sanomat, Kaleva ja Turun Sanomat teettivät Taloustutkimuksella gallupkyselyn, jossa tuhannelta suomalaiselta tiedusteltiin, tulisiko kypärättä ajavia pyöräilijöitä sakottaa? Kyselyn tuloksena selvisi että vaikka suurin osa on sakotusta vastaan runsas neljännes oli sitä mieltä, että pyöräilykypärän puutteesta tulisi sakottaa.

Toisin sanoen tutkimuksen perusteella yli miljoona suomalaista on saavuttanut sellaisen idiotismin tason, että oman – ja vain oman – terveytensä riskeeraaminen on sakottamisen arvoinen teko.

Kertokaa, mistä lähtien turvallisuus on ollut niin tärkeä elämänarvo, että kaikki riskialtis toiminta tulee kieltää rangaistuksen uhalla? Odotan innolla, että joku näistä miljoonasta imbesillistä keksii tosissaan vaatia turvavarusteet myös jalankulkijoille – jos ei kypärää, niin ainakin nastat kengänpohjiin.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen ehti jo ehdottaa jäänaskaleita pakolliseksi turvavarusteeksi jäällä liikkuville.

Lähdetäänkö seuraavaksi ihmisten koteihin suojelemaan? Suurin osa onnettomuuksista kun kuulemma sattuu kotona. Kaikille vain pakolliset kotikypärät ja ainakin keittiöön turvakaiteet. Portaat voitaisiin kieltää riskialttiina ja invalideja syrjivinä. Pitääkin ehdottaa päiväkodissa, että laittavat lapsille kypärät niin eivät raukat loukkaannu leikkiessä.

En usko että tällainen holhoamisvimma voi olla enää puhdasta lähimmäisenrakkautta ja välittämistä, vaan kyseessä on tietyntyyppisten ihmisten keino vahvistaa omaa kuvaansa moraalisesti ylivertaisena ihmisenä rahvaaseen verrattuna. Holhoaja on vain hyvä ihminen, joka tietää paremmin, mikä on parasta muille, sillä tyhmemmät eivät sitä itse tiedä.

Parhaat keinot ohjata tyhmää rahvasta ovat tietenkin erilaiset kiellot, lait ja säädökset. Siksi olen itsekin politiikassa mukana 🙂

Toivottavasti tämänhetkinen holhoamisvimma on vain yhden kansankotisukupolven villitys, joka menee ohi kun nykyiset keski-ikäiset pukkaavat koiranputkea. Sitä odotellessa lähden kauppaan ostamaan kotikypärää.

Tämä lienee ensimmäinen julkinen blogipostaukseni

Kommentoi

Henri Heikkinen

Henri Heikkinen

Olen vähän yli kolmekymppinen Oulun kainuulainen, jolla on monenkirjava työhistoria mm. pelialan yrittäjänä, investointipankissa ja ammattikorkeakoulun opettajana.

Tällä hetkellä pyöritän ainutlaatuista verkkokauppaa osoitteessa www.valco.fi - Voit osoittaa tukeasi blogille asioimalla siellä :)

Seuraa somessa

Seuraa somessa, niin tiedät missä menen ja mitä teen milloinkin!

Kategoriat