Luurangot kaapista

Jokaisella meistä on jotain luurankoja kaapissa, joista mieluiten vaikenemme. Uskon kuitenkin oppineeni kaikista virheistäni, enkä pelkää niitä myöntää. Poliitikko on mielestäni jonkinlainen julkinen eläin, eikä hänellä saa olla sellaisia salaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa äänestyspäätökseen.

Jokaisella, myös julkisella kusitolpalla on oikeus yksityiselämään, mutta mielestäni tehdyt virheet eivät poliitikolla siihen kuulu. Kokisin varastaneeni äänesi, jos olisit minua äänestänyt, mutta et äänestä saatuasi tietää mitä virheitä olen elämässäni tehnyt.

Minä olen saanut tuomion rattijuopumuksesta ollessani 18-vuotias. Ajokortti oli ehtinyt olla taskussani vain pari kuukautta, kun baarista tullessani sain päähäni lähteä ajamaan autolla. Ajoin auton lähes kotipihassani ojaan ja eräs silminnäkijä soitti paikalle poliisit, jotka ottivat minut kiinni ja puhalluttivat. En muista tarkkaa promillemäärää, mutta sain tuomion lievästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta.

Otin kerrasta opikseni, eikä puhallusratsiaa ole tarvinnut liikenteessä pelätä. Tämän jälkeen olen kyllä saanut kolmet ylinopeussakot, joista kahdet Suomessa ja yhden Saksassa.

Olen myös viettänyt kahdesti yön juoppoputkassa. Päästessäni varusmiespalveluksesta kesällä 2004 pidimme Rovaniemellä railakkaat juhlat. Minulla oli yöpaikka tiedossa, mutta “pilkun jälkeen” olin väsähtänyt erääseen porttikongiin, josta poliisit noukkivat minut talteen. Joitain vuosia myöhemmin minulle sattui vastaava tilanne Helsingissä, jolloin tutustuin Töölön kisahallin putkaan. Hävettää moinen törppöily.

Astetta villimmässä nuoruudessani olen myös kokeillut muuta päihdettä kuin alkoholia. Suostun kyllä milloin tahansa testattavaksi minkä tahansa aineen osalta ilman pienintäkään pelkoa “narahtamisesta”. Ei ole nimittäin minun juttuni, mutta kaikkea on joskus täytynyt kokeilla.

Omatuntoni on nyt puhdas.