Omat arvoni

“Life, liberty, and the pursuit of happiness “

Oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun on kirjattu aikoinaan Yhdysvaltain perustuslakiin. Pidän näitä perusarvoja, vastuulla täydennettynä eräänlaisena ihmisyyden perustana ja oman toimintani lähtökohtana.

Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen on haluttu turvata myös suomalaisille perustuslain tasolla. Jokaisella ihmisellä tuleekin olla turvallisen ja ihmisarvoisen elämän edellytykset. Jokaista tulee aidosti arvostaa, riippumatta hänen iästään, kyvyistään, sukupuolestaan, syntymäperästään, rodustaan tai mistään muustakaan ominaisuudesta.

Elämän jälkeen vapaus on mielestäni tärkein arvo. Ihmisellä tulee olla vapaus tehdä mitä haluaa, vaikka se olisi haitallista hänelle itselleen, niin kauan kun hän ei rajoita toisten vastaavaa vapautta. Ihmisellä tulee myös aina olla ehdoton oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se toisten mielestä olisi “väärä” mielipide.

Valitettavasti yhteiskunta erilaisin rajoituksin ja säännöin pyrkii rajoittamaan yksilönvapautta ja rakentamaan holhousvaltiota, jossa yhteiskunta ottaa kaikesta vastuun.

Pitääkö kaikki reunustaa kaiteilla ja päällystää pumpulilla? Tällä hetkellä yksilön henkilökohtainen vapaus kapenee jatkuvasti. Vesa Hackin sanoin tässä holhous- ja valvontayhteiskunnassa ”pian ei saa ulostaakaan kuin tietynlaiseen jätekaivoon”. Minä en haluaisi elää sellaisessa Suomessa.

Hesarin keskustelupalstalta bongasin joskus tuntemattoman filosofin kirjoituksen, joka kiteyttää ongelman mielestäni aika hyvin:

“…Niin kauan kun yksilö on valtakoneiston edessä voimaton ja ei saa edes metsästää omaa ruokaansa saati rakentaa majaansa niin kaikki on turhaa. Yksilön onni tulee sen omista tavoitteista, siitä että saa elää ja huolehtii itsestään sekä lähimmäisistään – sillä tavalla kuin sen tuntee parhaimmaksi. Tällä hetkellä melkein kaikki on kiellettyä. Ihminen ei saa edes kulkea siellä missä haluaa vaan sitäkin varten täytyy olla merkatut reitit. Suurin osa masennuksesta johtuu yksinomaan ihmisen heikkouden tunteesta valta/kontrollikoneistoa kohtaan ja siitä ettei koeta mitään asiaa omaksi. Paras lääke masennuksen vähentämiseen on lakien ja säädösten vähentäminen – ihmisen vapauden lisääminen…”

Ei voi olla vapautta ilman vastuuta. Ihminen on aina vastuussa itsestään ja lähimmäisistään. Perustuslaissa meille on luvattu myös oikeus sosiaaliturvaan, mutta jostain syystä se on pitänyt toteuttaa kalliilla, kankealla ja ihmisiä nöyryyttävällä tavalla.

Yhteiskunnan tulee järjestää perustoimeentulo, joka on ihmisarvoinen ja mahdollisimman vähän byrokraattinen. Mielestäni paras tapa järjestää sosiaaliturva olisi perustulomalli.

Paras tapa lisätä hyvinvointia ja vähentää sosiaaliturvan tarvetta on kuitenkin lisätä talouden vapautta. Myös yrityksillä tulisi olla täysi vapaus päättää omasta toiminnastaan, niin kauan kuin toiminta ei ole vahingollista muille.

Onnen tavoittelu. Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Onni on hyvin subjektiivinen käsite ja jokaisella on oma käsityksensä onnesta, mutta jo Aristoteles totesi onnellisuuden olevan elämän päämäärä. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus tavoitella tätä päämäärää ja yhteiskunnan tulisi pysyä poissa tieltä.